DAY 21, 22 & 23: BARCELONA

Oho, tää matkapäiväkirja laahaa aika jäljessä. Enää on muutama kaupunki kylläkin vaan jäljellä joten laitetaan kirjotukset maailmalle!

Kuten edellisessä vähän mainitsinkin, jouduttiin lähtemään kohti Barcelonaa järkyttävän aikasin aamulla, sillä juna eteenpäin lähti viideltä. Matkustusta oli edessä 10 tuntia ja junanvaihtoja kolme. Tän kaiken ois tietenkin voinut välttää kulkemalla TGV-junalla, joka ois inhimillisemmin lähteny kaheksalta ja ollu jo neljän tunnin päästä perillä. Harmi vaan että moinen lysti ois maksanut reililipun päälle 60€ per naama joten ei oikein huvittanut maksaa 120€ kun matkan pystyi (epämukavasti) matkustamaan ilmaiseksi.

Aamuyöstä siis vaellettiin rautatieasemalle, ja näky kyllä kuvas mun kuvitelmia Ranskan lähiöistä, sillä rottia vilisi kyllä joka paikassa ja loppumatkasta en enää halunnu katsella maata. Junanvaihdoista huolimatta päästiin kyllä tosi hyvin Barcelona Saintsin asemalle, väsyneinä mutta onnellisina (Barcelona on mun ihan lemppari ja olin hohkannu siitä varmaan puolet reilistä!).

Täytyy tässä mainita, että mulla on hävyttömän vähän kuvia Barcelonasta... Johtuu ihan siitä että napsin viime kesänä siellä käydessäni aaaaaika paljon valokuvia, joten aattelin nyt lähinnä vaan nauttia. Olin netistä löytänyt sellasen paikan kuin Sun & Moon Hostel, joka sijaitsi ihan keskustassa, La Rambla-kävelykadun vieressä. Lisäks tosta oli kävelymatka rannalle, jonne halasin kovasti. Hostelli oli tosi mukava, aamupala sisälty hintaan ja vaikka huoneet oli vähän ahtaita, oli yleiset tilat ja palvelu tosi hyvää! Tästä lähin syynään myös hostellien omat kotisivut tarkemmin, sillä tällä oli Bookingissa hinta yhdelle yölle 18€ kun omilla sivuilta hinta oli 10€. Säästettiin siis aika huimasti!

Koska oltiin ensimmäisenä päivänä perillä vasta kolmen jälkeen, ei jaksettu enää rannalle vaeltaa. Lisäks mun uikkarit oli hajonnu jo kotona mutta en ollu törmänny vielä uusiin, sillä muualla Euroopassa ei oikein vielä harrastettu uimapukujen myyntiä (oikeesti Suomessa oli jo samaan aikaan tosi hyvä valikoima!). Niinpä hostellille suunnistamisen jälkeen päätettiin kierrellä La Ramblalla shoppailemassa ja syömässä. Ei sieltä kauheesti mitään matkaan tarttunut, mutta hyvät ruuat saatiin syötyä goottilaisessa kaupunginosassa, sillä siellä oli tämmönen arepa-paikka. Arepat on siis sellasia maissijauhosta leivottuja leipäsiä, minne laitetaan sisälle täytteitä. Vaikka Barcelonan kadut alkaa olemaan mulle tuttuja, en tota paikkaa viimeks löytänyt mutta onneks nyt! Ihan törkeen hyvää, varsinkin kana-avokadotäytteinen arepa = rakkaus.

Lähdettiin myöhään illalla vasta takaisin hostellille, jossa tavattiin ihan huikeita uusia ihmisiä! Juteltiin tosi pitkään yhden turkkilais-maltalaisen jätkän kanssa ja naurettiin mahamme kipeiks. Meidän dormitoverit oli myös ihan mahtavia, kaks kanadalaista tyttöö, yks brittiläinen jätkä ja yks espanjalainen jätkä. Ehkä tän koko reilin parasta antia onkin ollut nää ihanat uudet ihmiset!

Seuraavana aamuna lähdettiin parin laastariepisodin jälkeen käpöttelemään rannalle, jossa grillattiin itseämme joku kolme neljä tuntia. Sitten kun liha alkoi olemaan vähän liian käristynyttä, päätettiin jatkaa matkaa. Epäonneks oli sunnuntai, ja kaikki oli kiinni. En siis saanu uikkareita vieläkään eikä päästy käymään mun kehumassa La Boqueria-marketissa. Ruokailun jälkeen mentiin lagailemaan hostellille ja lähdettiin aika pian käymään Sagrada Famílialla, sillä olin vaahdonnu siitä koko matkan joten pakkohan se oli Hannulle näyttää myös!

On se edelleen ihan älyttömän hieno! Vähän ärsyttää noi nosturit kuvissa mutta jos kirkko on ollu rempassa melkein 200 vuotta niin ei oikeen mitään voi.

Illalla nautittiin hyvästä ruuasta ja katujen vilinästä ja romanttisesta ilmapiiristä.

La Rambla.

Seuraava aamu sisälsi taas rannalla makoilua. Sitä ennen jätettiin rinkat hostellille, sillä illalla pitäis matkata kohti Portugalia. Pääsin myös hakemaan ne uudet uikkarit vihdoin joten olis vähän mukavampi köllötellä. Parasta oli myös La Ramblan Carrefour-marketti, sillä sieltä sai mm. onigireja (japanilaisia riisimerileväpalloja) joita oon viimeks syönyt Japanissa. Olin onnellinen ja hamstrasin niitä mukaani kaksin käsin.

Käytiin vielä siellä La Boqueriassa ja Hannu ehkä vähän sekos siitä ruuan paljoudesta ja valokuvien ottamisesta. Toi on kyllä ehdottomasti yks mun lempipaikoista Barcelonassa!

Tuli ostettua aika monta tuorepuristettua mehua ja hedelmäpurkkia..

Auringonotto sujui vähän hankalissa tunnelmissa, sillä eräs herra X oli rasvannut mun selän edellisenä päivänä hieman huolimattomasti ja olin polttanut sen sitten aika pahasti. Vaikka olin mielestäni onnistunut vaihtamaan väriäni kalpeasta hieman ruskeammaksi, sanoi espanjalainen huonetoverini minulle, että oon yhtä valkonen kun hänen äitinsä, jota hän kutsuu muuten mozzarellaksi sen valkosuuden takia. Kiitti.. :D

Meidän oli tarkotuksena myös käydä Montjuicilla (kukkula josta näkee koko Barcelonan) sekä Gaudin puistossa, mutta aika ei vaan riittänyt ja harmitti, sillä Barcelona on ehdottomasti mun koko lempparikaupunki Euroopassa ja olisin halunnu noilla käydä. Jäi sitten jotain ens kertaankin. Lisäks yks bileilta kuulu myös meidän suunnitelmiin mutta vanhoina ja laiskoina päädyttiin siihen, että se veis meiltä seuraavasta aamusta liikaa aikaa. Alkuperäsessä suunnitelmassa oltais vietetty tuolla vielä enemmän aikaa, mutta se typistyi sitten vaan yheks kokonaiseks päiväks.

Yks episodi sattui vielä junien kanssa. Mentiin La Ramblalta metroasemalle, ostettiin liput ja porteista sisään astuessa huomattiin, että ollaan väärällä puolella raidetta. Tuolla ei pysty vaihtamaan sille toiselle puolelle sen jälkeen kun lippu on leimattu porteista, josta ois menny metro oikeeseen suuntaan, joten jouduttiin menemään väärään suuntaan yks asema ja sitten jatkamaan matkaa rautatieasemalle. Meillä olis ollut koko päivä aikaa suunnistaa sinne mutta jätettiin se viimetippaan, ylläri, ja koska tohon meni aikaa hukkaan, oltiin rautatieasemalla vasta 10 minuuttia ennen kun meidän junan piti lähtee. Olis ollut muuten ihan jees mutta siihen piti vielä ostaa varaus.. Jossa jonotettiin viis minuuttia ja jonka lippuluukulla meille ei sitä enää myyty, sillä lähtöön ois ollut vain viis minuuttia ja se oli liian vähän.

Niinpä siinä tirautin pari kyyneltä, sillä meidän piti olla siis aamulla jo Portossa Lauran luona, mutta koska sinne menee juna vaan kerran vuorokaudessa, meidän meno viivästy yhellä päivällä. Siinä pohdittiin nopeeta että mitä ihmettä tehdään, joten ostettiin varaus seuraavaan Madridiin menevään junaan samalla kun Hannu varas hostellin jostakin ja hypättiin junaan. Ei tiedetty mitä tuleman piti mutta ainakin saatiin vielä yks uus kaupunki meidän reilille!

DAY 20: MARSEILLE

Koska Nizza ja Marseille sijaitsee samassa valtiossa, aateltiin että junailu Marseilleen olis tosi helppoa! Niinpä laiskuuksissamme ei jaksettu herätä kaheksan junaan vaan aateltiin mennä seuraavalla ja nukkua pitkään. Ihan hyvä paitsi että olin kattonu junan netin perusteella niin, ettei siitä tarvis mitään ylimääräsiä maksella reililipun lisäks. Mulla kyllä epäilyt heräs, kun vaunut oli niin hienoja verrattuna normijuniin millä ollaan tohon asti menty. Ja kyllähän sieltä napsahtisitten seitsemän euroa per nenä maksettavaa. Otti kyllä päähän, sillä tota väliä ois päässy vaikka kuinka monella ilmasella lähijunalla mutta kun me vaan haluttiin nukkua.

Marseillesta en oikeestaan tienny mitään, muuta kun että se on rantakaupunki. Ensimmäiseks ootin siis lämpötilojen kohotessa, että päästään rannalle! Paikan päällä julma totuus tuli esiin, sillä lähin ranta oli jossain ihan pirun kaukana joten jouduin unohtamaan ne haaveet aika äkkiä. Eikä muuten tiedetty että Marseille on Ranskan toisiks suurin kaupunki.

Kadut oli ihan kamalan pitkiä ja just tommosia mitä kuvassa näkyy.

Tarvottiin siis kauheessa kuumuudessa pitkin mäkisiä katuja hostelliin, jossa oltiin joskus 20 yli kaksi. Sisäänkirjautuminen oli kahesta alkaen, joten aateltiin että mennään syömään ja päästään sitten kiertämään kaupunkia! Eihän me tietenkään saatu meidän makuupaikkoja, sillä ne ei kuulemma ollut vielä siivottuina. Puolen tunnin päästä olis parempi saapua sillä ne ois sillon valmiita, joten mentiin syömään tässä välissä. Ei ollut valmiina kun tultiin takasin, ja tyttö vaan kohautteli olkiaan että ei tiedä koska ne on valmiita. Kyllä me sitten neljän aikoihin saatiin tavarat vietyä pois respasta huoneeseen.

Hannu oli vähän selvittäny, että missä kannattaa tuolla käydä, koska ei keretä koko kaupunkia koluamaan. Lähettiin vaihteeks taas yhdelle linnalle, mistä olisi upeet näköalat. Matkalla tavattiin mm. mummo kunnon villapaidassa kun lämpöä oli vähintään se +25 astetta.

Marseille paljastu aika pirun isoks kaupungiks kun tuolta ylhäältä pääsi kurkistelemaan.

Hieno kirkko oli siellä linnalla!

Mulla ois myös miljoona kuvaa siitä linnasta mutta ne oli aika tylsiä joten se vilahtaa myöhemmissä kuvissa!

Aikamme kierreltyä linnan ilmaisissa osissa lähdettiin kapuamaan alaspäin, koska vanha satama olis kuulemma myös näkemisen arvoinen. Löydettiin Lidl josta saatiin välipalat mukavasti mukaan ja mentiin sataman reunalle syömään ja nauttimaan maisemista ja kesäpäivästä!

Siellä ylhäällä se linna pilkistää.

Joku ranskalais-brasilialainen kulkue tuli myös vastaan, en oikeen tiä mitä ne teki mutta hyvä rummutus kuului ja hyvin ne jammaili.

Löydettiin vielä toinen näköalapaikka, jonne Hannu raahas mut vaikka jalat oli ihan muusina ja valitin sen halusta kiivetä jokaiselle korkeelle paikalle. Siellä oli myös joku ihan ihme rakennus, joka oli kai vanha linnotus, jonne oli laitettu nykytaidetta sun muuta. Sieltä pääsi myös siltaa pitkin toiseen museoon. Ihmeteltiin siellä kunnes kello oli jo paljon ja kävelyä hostellille oli liikaa.

Oisin halunnu päästä myös taas testaan shoppailukadun mutta Hannun ovelan kiertelemisen ja kaartelemisen jälkeen kello oli jo kaheksan, jolloin täällä menee kaikki kaupat kiinni. Ja sit vielä valitetaan että Suomessa ei oo mikään auki? Täällä hyvä jos löydät ruokakaupan johon pääset tota myöhempään. :D

Niinpä ei taaskaan shoppailua. Lähdettiin maisemareittejä kierrellen kohti hostelliamme, sillä juna ihanaan Barcelonaan lähtisi seuraavana aamuna kello kymmentä yli viisi... Joka tarkoitti heräämistä ennen neljää, jotta asemalle kerkeisi kävelemään. Näin sitä mukavasti joutuu matkustamaan, kun ei halua mennä TGV:llä joka olisi siis lähtenyt klo 8 ja ollut perillä klo 12, harmi vaan että reililipun lisäks varausmaksua ois joutunut maksamaan 60€. Säästettiin siis aika roimasti, vaikka oltiinkin toisaalta perillä vasta klo 15.

Yöllä hiirenhiljaa huonetoverimme kuitenkin herättäen talsittiin pimeässä Marseillessa aika monen rotan keskellä (oli muuten aika ällöttäviä) kohti rautatieasemaa ja toivottiin vaan, että saatais nukuttua ennen seuraavaa junanvaihtoa Montpellierissa.

DAY 19: NICE

Nizza eikä Milanokaan oikeestaan kuulunu meidän alkuperäseen matkasuunnitelmaan, vaan alustavasti piti matkustaa Venetsiasta suoraan Marseilleen. Huomattiin kuitenkin että siitä pätkästä tulis aika pitkä matkustaa, ja meillä ois lisäks ylimääräsiä päiviä. Niinpä päätettiin ihan extempore yöllä Milanon hostellissa että lähdetäänpäs Nizzaan! Oli aika kuumottavaa muuten yhen aikaan yöllä kun ei vielä ollu tietoo että missä ollaan aamulla...

Milanosta Nizzaan pääsi helposti paikallisjunilla, joten matka taittui ihan rattoisasti. Toivottiin hyvää säätä, sillä oltiin varattu joku hostelli ihan rannan lähellä, mutta säätiedotus lupas kyllä aikamoista rankkasadetta... Vähän tai aika paljon harmitti.

Saavuttiin iltapäivällä ja vaellettiin meidän hostellille, joka hyvin epähostellimaisesti sijaitsi sijaitsi sellaisten liikkeiden kuten Luis Vuitton läheisyydessä. Oli kyllä vähän tuskaa, että meidän dormi sijaitsi viidennessä kerroksessa eikä ollut hissiä. Tavarahissi oli kolmanteen kerrokseen joten rinkat saatiin sinne asti ilman kanniskelua.

Meillä ei ollu ihan hirveesti aikaa kierrellä Nizzaa, sillä jaksettiin raahautua ulos hostellilta vasta viiden pintaan. Mua houkutteli järkyttävän pitkä ostoskatu (shoppailijan paratiisi) mutta yllättävästi Hannua ei, joten ei sitten menty. (Huomaatteko, kyllä mäkin osaan tehdä kompromisseja! :D) Respanainen oli suositellu Nizzan linnalle menoa, koska eihän me vielä olla nähty tarpeeks linnoja, ja aateltiin että mennään nyt se ainakin tsekkaamaan! Paitsi sit kun nähtiin että se oli ihan pirun kaukana korkeella päätettiin jättää väliin..

Hauska suihkulähdejuttu tuli maasta. Se linna on muuten tuolla vihreellä toi vaaleenruskee läntti sen päällä.

Ollaan meidän reissulla osuttu jo yksiin elokuvakuvauksiin, meistä on otettu muutamat kuvat johonkin lehteen ja nyt oli jonkun heebon musiikkivideokuvaukset. Yritin tiirata sitä, tuolla se soittaa pianoa savun keskellä. En saanu selvyyttä kuka se oli, laulo kyllä englanniks ja oli lyhyt jantteri. Aidat esti lähemmän tarkastelun joten jää ikuiseksi mysteeriksi kunnes se video pullahtaa ulos jostain.

Taidekuva: pulu ja kaupunki.

Koska jätettiin linnalla käynti väliin, kavuttiin kuitenkin (koska mä tykkään siitä niin paljon hehehehe ei) tommoselle näköalatasanteelle. Sieltä näky mukavasti koko kaupunki, jossa ei muuten onneks satanu meidän oleskelun aikana mutta pilvet oli aika uhkaavan tummia ja vilponen oli (vain 18 astetta).

Oli siellä silti ihmisiä uimassa, vaikka olikin kova tuuli ja isot aallot. Ranta oli niin ihanan näkönen, että oikeen ärsyttää ettei sitä päässy hyödyntämään.

Loppuilta käveltiin rantabulevardia ja ihasteltiin maisemia. Ukkonenkin jyrähteli muutamaan otteeseen mutta tummat pilvet kiersi meidän onneksi. Jouduttiin taas metsästämään ruokakauppaa (ihan oikeesti, Suomessa on Siwat ja Salet joka kulmassa, miks on niin vaikeeta?? Tätä on joutunu kestää niin Ranskassa kuin Italiassa, hermot menee ku ruokaa ei saa ostettua mistään :D) ja hintataso olikin aika kova verrattuna muuhun mitä ollaan koettu.

Seuraavana aamuna matka jatkuisi kohti Marseillea viimein, joten unta piti saada aikaisin! Meidän huonetoverit ei paljoo kylläkään puhunu, vaikka ois ollu hauska paremmin tutustua. Yks ranskalainen tyttö oli tosi mukava, mutta se ei oikein puhunu englantia joka oli sitten vähän haastavaa kun ei se meitä oikeen ymmärtäny. Kiinalainen jätkä höpötti puhelimeensa meidän sijasta koko yön, mutta saatiin kuitenkin nukahdettua, mikä ei kyllä oo ihme kun ollaan koko ajan ihan rättiväsyneitä!

DAY 18: MILAN

Kuten jo vähän alustinkin edellisessä, meille tuli aivan järkyttävä kiire junalle ja jouduttiin harrastamaan kunnon hikijumpat heti aamusta. Päästiin asemalle ja huomasin, ettei semmosta junaa meekkään minkä olin kattonu. Pienoinen paniikki iski, ja Hannu kävi sit kysymässä, että paljonko maksaa seuraavalla junalla, johon täytyis tehdä myös varaus. Se ois ollu 20€/naama ja vähän ois kyllä kirpassu maksaa...

Tajusin sit kaks minuuttia sen jälkeen, kun paikallisjuna Bolognaan lähti, että se oli se mikä meidän olis pitäny ottaa, ja vaihtaa vaan siellä junaan kohti Milanoa. Olin vaan ettiny lähtevistä asemalla suoraan Milanoon meneviä, joten en tajunnu sitten tota... Vähän harmitti.

Selvis kuitenkin, että jos mentäis jostain regional junia koskevasta tiskistä varmistaan, niin päästäis vaihtamaan junaa Veronassa. Tässä vaiheessa seuraavaan Veronan junaan oli kaks minuuttia, joten ei me mitään menty kyselemään, vaan juostiin vaan siihen junaan ja mietittiin sitten että mitä tuli tehtyä ja mitäs jos sieltä ei nyt meniskään junaa ja taas tyhmät suomalaiset liikenteessä.

Matka Veronaan oli pitkä kuten tämä romaani tässä, sillä paikallisjunilla joo pääsee ilman varausmaksuja, mutta ne vie paaaaljon enemmän aikaa. Veronassa ootettiin tunti (huonolla tuurilla juna Milanoon lähti kun päästiin asemalle) kunnes päästiin oikeeseen suuntaan. Mun suunnitteleman aikataulun mukaan oltais oltu Milanossa paljon aikasemmin mutta kaikki oli ok kaiken häslingin jälkeen. Vaikka tästä se vasta alkoi.

Virhe numero yksi: ei oltu varattu hostellia etukäteen, koska aateltiin että tehdään se siellä. Milanossa ei oo missään kahviloissa tms. nettiä, sillä kaupungin kattaa yks wifi. Joka ei toiminu. Yhessä McDonaldissa oli oma netti, mutta se ei toiminu suomalaisella SIM-kortilla. Me pyörittiin valehtelematta kaks tuntia rautatieasemalla ja sen läheisyydessä, jotta saatais jostain netti ja bookattua yöpaikka, sillä ei ollu ees mitään hajua, mihin suuntaan lähteä metrolla tai bussilla (juna-asema on kaukana itse keskustasta). Mä luovuin jo toivosta ja päätin että nukutaan siinä asemalla. Siellä ei myöskään oo turisti-infoo tai mitään siihen verrattavissa olevaa, joten kukaan ei osannu auttaa meitä.

Vihdoin löydettiin joku halpa hostelli metromatkan päästä (en tiä miten hakkeroin netin), jonne matkattiin ihan kaikkemme antaneina. Se oli vielä aika huono paikka, oli kyllä katto pään päällä, mutta sängyt oli ihan kamalia, wc ei toiminu ja se oli ihan hirveessä kunnossa eikä ollu mitään yhteistä tilaa eli piti häiritä kaikkia huoneessa olevia.

Oli aika selvää, että jäätäisiin vielä toiseks päiväks Milanoon, vaikka ei pitäny, sillä ei keretty näkemään yhtään mitään koko päivänä.

Duomo oli aika jees!

Milano oli muuten eka paikka, jossa oikeesti oli huono sää, joten kuvia ei oo paljoa. Lähinnä käytiin shoppailemassa, koska shoppailuparatiisi, ja muutama nähtävyys sadekuurojen välissä kiertämässä. Kadulla joki laulo oopperaa ja tuli kunnon Italia-fiilis!

Joku vanha linnoitus oli lähellä sitä keskustaa, oli kyllä aika hieno!

Jouduttiin yöpymään se toinen yö eri hostellissa, koska tosta samasta ne pyys paljon korkeempaa hintaa. Seuraavassa oli ihan älyttömän mukava omistajamies, mutta hostelli itessään ei ollu kauheen hyvä (sängyt oli kamalat taas ja hajotin mun lempihousut niihin koska joku jousi tuli läpi :( ).

Päivästä ois saanu varmaan enemmän irti, jos ilma ois ollu hyvä koko ajan. Milano oli kuitenkin tälläsen pienen hetken tutkimuksen jälkeen tosi mielenkiintonen kaupunki, jota ei kyllä keretty kunnolla haravoimaan läpi!

DAY 16 & 17: VENICE

Matka Ljubljanasta Venetsiaan kiersi Itävallan kautta, joten päästiin siinä samalla vähän päälle tunnin ajan tutustumaan kylään nimeltä Villach. Oli kyllä aika hurmaava paikka, vaikka näin sunnuntaina olikin kaikki muut kuin kahvilat kiinni.

Huikeet oli maisemat.

Venetsiasta oon kuullu aikalailla vain huonoa: siellä on liikaa turisteja ja kaikki on ylihintaista. Pitihän se kuitenkin itse päästä todistamaan! Oltiin onneks löydetty etukäteen netistä halpa yöpaikka, nimittäin leirintäalueelta ihan oma teltta. Koska majoituspaikka sijaitsi n. 11 kilometriä keskustasta, jätettiin laukut saapuessamme säilytykseen rautatieasemalle (täällä ei oo kaappeja vaan iso tila mihin työntekijät laittaa ja sä maksat), joka oli kyllä niin huonosti organisoitu että jouduttiin tunti jonottamaan ja odottamaan.

Lopulta päästiin näkemään muutakin kuin Venetsian rautatieasemaa! Näky oli aika huikee jo junan mennessä siltojen yli, ja oli kyllä tuollakin. Onhan se nyt hieno kaupunki, ei sitä voi kieltää!

Turisteja oli kyllä tosi paljon, mutta olin siihen kyllä varautunu. Itseasiassa odotin jopa semmosta, ettei tuolla mahtuis liikkumaan, mutta ei niin pahoihin ryysiksiin ainakaan onnistuttu pääsemään. Hannu tota ihmispaljoutta kiros kyllä. Päivä oli ihan paahtavan kuuma eikä kyllä auta, että vierellä on vettä mutta et pääse uimaan. Kierreltiin koko päivä tota keskustaa, sillä infotäti oli piirtäny jonku kivan reitin mitä kantsii mennä.

Mulla on niin paljon kuvia Venetsiasta että oli kyllä vaikee valita mitä tännekin laittaa.

Tää on yks mun lempikuvista koko reissun aikana!

Lähdettiin illalla paikallisbussilla (eka kerta muuten kun hostelli ei sijainnu kävelymatkan päässä!) kohti leirintäaluetta, jonka olin löytäny ihmeen kaupalla. Hinnat oli muuten tosi kalliit booking.comissa mutta onneks katoin niitten omat nettisivut, säästettiin 8€. Bussilta oli kyllä tosi pitkä matka tonne ite paikkaan vielä, varmaan semmonen vähintään 20 minuuttia pimeessä Venetsian lähiössä kävelyä tietämättä oikein että mihin mennä...

Päästiin kuin päästiinkin perille, ja oli kyllä tosi hieno leirintäalue! Siellä oli uima-altaat (jota ei päästy käyttään koska saavuttiin niin myöhään :( jja kaikki hienoudet. Meillä oli sellanen kahen hengen teltta, jossa oli kyllä kolmaskin sänky, mutta joka saatiin siis kaksin käyttöömme. Oli aika siistii nukkua tollasessa majotuksessa välillä. :D

Mä olin Hannulle vähän vinkkaillu että koska meillä on vähän ylimääräsiä päiviä, niin voitais mun puolesta jäädä tonne vielä toisekskin päiväks ja nauttia vähän allasalueesta. Mentiin siis aamulla kysymään, onko mahollista varata toinen yö vielä, ja olihan se! Leirintäalue oli joku Camping Jolly tms ja hintaa ol siis vähän päälle 10€/naama/yö, ei mun mielestä paha ottaen huomioon alueen varustelun.

Niinpä toinen päivä pitkälti loikoiltiin uima-altaalla ja nautittiin tosi kuumasta päivästä. Tuntu kyllä aika luksukselta tollanen lekottelu! (Perus reili.) Mentiin sitten vielä illemmalla kuitenkin keskustaan pyörimään, tarkotuksena oli mennä ostaa mulle bikinit yhestä leirintäaluetta lähellä olevasta ostoskeskuksesta, mutta ei ikinä osattu sinne suunnistaa. Joten mentiin sitten keskustaan syömään ja kattelemaan paikkoja. Siellä ei muuten kannata ehkä pahemmin mitään ostella, Pradaa ja Guccia sun muuta löytyy kyllä jos niitä kaipailee. Ja selfietikkuja kolmen euron hintaan (ei ostettu).

Moi.

Venetsia oli mun mielestä tosi positiivinen yllätys, ja tykkäsinkin kaupungista väenpaljoudesta huolimatta paljon. Oisin lisäks voinu jäädä tonne leirintäalueelle vaikka kuinka pitkäks ajaks... Lähtöaamuna meinattiin kyllä myöhästyä meidän junasta Milanoon, kun busseja meni vähän huonosti keskustaan. Siitä matkasta tulikin pitkä, mutta siitä seuraavassa lisää!

DAY 15: LJUBLJANA

Koska edellinen episodi krostialaisten junien kanssa oli tuoreessa muistissa, epäiltiin vähän että lähtisköhän meillä tänäkään aamuna junaa kohti Ljubljanaa. Kyllä se onneks lähti ja vielä ihan ajallaan! Oltiin perillä iltapäivällä, ja heti kun astuttiin ulos asemalta niin koko kaupungista huoku sellanen hyvä fiilis. Musiikkia kuulu ja ihmiset oli ilosia, lisäks oli lauantai joten paljon oli porukkaa liikkeellä.

Pienen haeskelun jälkeen löydettiin hostellimme, joka osottautu vähän kummalliseksi tapaukseksi. Ensivaikutelma oli aika mielenkiintoinen, sillä heti respaan astuttuamme tapasimme suomalaisen lähdössä olevan pariskunnan, joka vähän kertoili että hostellissa kaikki on vähän niin ja näin. Respassa oli töissä vähän vanhempi nainen (selvisi että hän tuurasi poikaansa, joka kai oikeesti pitää paikkaa pystyssä, ei kyllä ikinä nähty kyseistä jamppaa), joka oli kyllä ihan pihalla kaikesta. Se ei tienny paljonko meidän piti maksaa, mikä huone meillä oli ja koska se osasi vain vähän englantia, puolet asioista meni meiltä ihan ohi. Saatiin kuitenkin onneks sängyt makuusalista kaiken epäselvyyden jälkeen!

Tutustuessa kaupunkiin oli kiva kyllä kulkea joen viertä, kun löytyi jos jonkinmoista musisoijaa ja puheensorina kuului joka puolella. Harmi vaan, että koska oli lauantai, pikku kaduilla oli kaikki kiinni joten ei päästy tutustumaan hauskojen näköisiin putiikkeihin. Pyörittiin itsemme ympäri keskustassa kun ei tiedetty mihin mentäis. Käytiin puistossa tsekkaamassa meininki ja yritettiin löytää ruokapaikkaa, joka ois sekä halpa että hyvä. Halpa oli juu tämä kuppila mutta hyvä ei sovi samaan lauseeseen, kyllä mä vähän varoittelin kun siellä ei kukaan muu ollu syömässä mutta piti sitten kuitenkin.

Mahat kylläisinä pahasta ruuasta lähdettiin kapuamaan Ljuljanan linnalle, vaikka oon Kotorin jälkeen Hannulle sanonu että en kiipee enää yhdellekään. Taas sitä mentiin. Ylhäältä oli tosi hienot näköalat mutta ei tykätty ite linnasta, sillä se oli muutettu ihan kunnon turistirysäks. Ainoaa alkuperäistä oli ulkopuolen muurit, sisällä oli ravintoloita ja kauppoja ja kaikkialla oli lasituksia ja moderneja elementtejä.

Sukulaiseni kurkkii siellä.

Tuolta alas päästyämme lähdettiin metsästämään ruokakauppaa, joka onneksi olikin vielä auki. Olin saanu vinkkiä hostellissa Zagrebissa yhdeltä serbialaiselta tytöltä sekä tältä suomalaiselta pariskunnalta, että kannattaa käydä sellasessa paikassa kuin Metelkova. Se sijaitsi lähempänä rautatieasemaa ja lähdettiin sitten illan hämärtyessä katsastamaan että mikä paikka tää oli. Oli ehkä vähän tyhmänrohkeaa lähteä kulkemaan pimeitä Ljuljanan kapeita katuja, mutta löydettiin paikka ilman mitään sen kummempia. Se on siis tämmönen erikoinen kortteli, jossa on jotain baareja ja gallerioita sun muita. Älkää menkö lauantai-iltana, koska auki oli vaan yks pubi ja paikka oli täynnä epäilyttävää väkeä. Päätettiin käydä aamulla uudestaan matkalla junalle, jolloin uskaltaisin ehkä pysähtyä ja ottaa kuvankin.

Päästiin hostellille nopsaan ja selvis että tää hostelli on aikalailla suomalaisten suosiossa: meidän huoneessa oli yks suomalainen tyttö, toisessa huoneessa oli neljä suomalaista tyttöä ja yhdessä huoneessa kaks suomalaista miestä. Eli suomea kyllä kuului ihan urakalla ja päästiin vähän vaihtelee kummallisia kokemuksia tästä hostellista (se respanainen nimittäin tuli taas jotain selittelee mitä kukaan ei ymmärtänyt ja oli hukannu kaappien avaimia, joten tuli moneen kertaan illan aikana meidän huoneeseen pyörimään. Yksityisyys siis hieman puuttui).

Onneks nainen ei enää tullu yöllä käymään siellä, vaikka illalla raahas jopa miehensä tarkistelemaan jotain lukkoja, ja saatiin nukuttua. Aamulla hiivittiin pois muiden nukkuessa, jotta kerettäis Venetsian junaan. Käveltiin Metelkovan kautta, jotta saisin kuvia, mutta älä käy siellä myöskään sunnuntaiaamuna: siellä oli ihmisiä asumassa ja kovassa krapulassa, joten meno oli hieman epäilyttävää. Napsasin muutaman kuvan ja kiirehdittiin junaan.

DAY 14: ZAGREB

Zagrebista mulla ei oo kuin muutama kuva, ja tän luettuanne tiedätte miksi.

Kroatian pääkaupunki Zagreb oli siis viimeinen pysäkki meidän Kroatian "kiertomatkalla". Tarkoitus oli lähteä matkaan Splitista 8:30 lähtevällä junalla ja matkan tulisi kestää 6 tuntia perille.

Älä luota kroatialaisiin juniin.

Tähän asti matkaa onkin kaikki mennyt niin hyvin, joten pitihän sitä jossain vaiheessa tulla mutkia matkaan. Kaikki alkoi siitä, kun olin lukenut netistä, että tarvittaisiin 1€/naama varausmaksua junan paikkoihin. Varausmaksuja on joissakin maissa, mutta me ollaan Puolaa lukuunottamatta onnistuttu ne välttämään, yöjunissa ne on tavallisia. No saavuttiin asemalle joskus vartin yli kahdeksan, ja Hannu meni lippuluukulle tarkoituksena maksaa se kaks euroa varausmaksua paikoista. Nainen siellä luukulla sitten vastasi että "no train, no train today, train kaput." Aha. Päästäisiin kuulemma ilman varausmaksua (en ois kyllä maksanukkaan tästä) raiteen vierestä lähtevään bussiin, joka lähtee samaan aikaan ja vie meidät Zagrebiin. Siinä vaiheessa jo ärsyyntyneenä Hannulle mietin, että jos junamatka vie 6 tuntia niin kauanko bussimatka sitten..

Katottiin GPS:llä, että bussi vois itseasiassa olla samoihin aikoihin jopa perillä, tai vielä aikasemminkin, jos se menis moottoriteitä Zagrebiin. Oltiin aika väärässä. Luultavasti (toivottavasti) nää oli saanu vasta aamulla tiedon, että juna on rikki, koska meidänpä bussi lähti sillälailla matkaan, että se kiersi jokaikisen pikkukylän ja maaseudun läpi, missä on juna-asema/missä juna ois voinu pysähtyä joskus, jos siellä vaikka olis joku oottamassa. Matkan aikana tuli ehkä kolme ihmistä kyytiin, mikä on ihan loogista, sillä jos junan piti olla asemalla x kaks tuntia sitten, ei siellä ehkä ole bussin tulon aikana enää kukaan oottamassa. (Mutta ne kaikki piti silti kiertää.)

Siinä vaiheessa, kun matkaa oli kulunut junamatkasta puolet eli kolme tuntia, tajuttiin että ei ehkä olla ihan ajoissa perillä: oltiin aika paljon alle puolenvälin. Huomasin siinä myös, että ei ehkä parhaiten ollu varustautunu nää kuskit, kun tälläsellä pitkällä matkalla edes bussin wc ei ollu toiminnassa... Oltiin muuten myös ainoot ulkomaalaiset koko bussissa ja toinen kuski puhu ehkä kaks sanaa englantia. Oli siis hieman haasteellista tietää, koska on wc-tauko.

Tuska alkoi tuntua siinä vaiheessa, kun kello oli puoli kolme ja junalla matkustettaessa oltais oltu jo perillä. Muutama tyyppi siinä toiselle kuskille jotain sanelikin, ja toivoin vain, että ne valitti siitä että meidän pitäis olla jo perillä. Ite en voinut kun yhteistä kieltä ei ollut. En vain ymmärrä että miks tää asia oli hoidettu näin, että meillä menee vuosi päästä perille. :D Ei Suomessa ikinä näin typerästi oltais ees ajateltu.

Meillä oli lisäks tosi kiire, sillä toi päivä oli ainoastaan varattuna Zagrebin kiertämiseen ja seuraavana aamuna oli jo tarkotus lähteä Ljubljanaan. Tän vuoksi oltiin ehkä hieman ärsyyntyneitä, kun päästiin vihdoin kaikkien kinttupolkujen kiertämisen jälkeen perille kaksi ja puoli tuntia myöhässä.

Zagrebissa meitä tervehti kylmä ilma ja sade, joka oli aikamoinen yllätys Dubrovnikin ja Splitin kuumuuden ja auringonpaisteen jälkeen. Kello oli jo viisi, joten tiedettiin että ei keretä melkein mitään tekemään tuolla. Käytiin hostellilla, joka oli mukava ja sängyt oli ehkä söpöimmät, ja päätettiin mennä vähän shoppailemaan (okei ketä mä huijaan, mä halusin mennä ja Hannu sano et ok :D). Syötiin jossain pikawokkipaikassa maailman pahimmat wokit jotka ei maistunut miltään. Selvis että pääostoskadulla kaikki liikkeet oli vain kalliita yksittäisputiikkeja, ja kaikki semmoset missä olisin halunnu käydä, sijaitsi ihan toisella puolella kaupunkia. Kello löi siinä vaiheessa jo kahdeksaa ja ei oltais kyllä tunnissa keretty niitä enää käymään, joten mä olin pettynyt ja Hannu kuvaili kirkkoja. Käytiin hakemassa iltapalaa ja palattiin takaisin hostellille mököttämään. Päivä ei mennyt ihan putkeen, Zagreb ois varmaan ihan hieno kaupunki mutta tää nyt ei oikeen vakuuttanut. Ehkä aurinkoisena päivänä mieliala ois ollut vähän korkeemmalla (ja jos ois kerennyt siellä tekemäänkin jotain)!

DAY 13: SPLIT

Tuli aika jättää ihana pikku hostellimme Dubrovnikissa, vaikka oltais voitu jäädä sinne koko loppuajaks, ja jatkaa matkaa aamulla kohti bussiasemaa josta lähti meidän bussimme kohti Splitia. Jos joku miettii että miten me nyt yhtäkkiä ei käytetäkään junia niin johtuu siitä, että Montenegrosta ei pääse mihinkään muuhun kuin takaisin Serbian kautta junalla. Siitä olis tullu vähän liian pitkä kierto junalla ylöspäin. Dubrovnikiin ei myöskään mene rautateitä, joten bussilla suhaaminen on ainoa vaihtoehto.

Tällä kertaa oltiin varattu huone etukäteen, ja oltiinkin saatu samaan hintaan ihan kahden tähden "hotelli"huone. Se oli lähellä keskustaa, oletettavasti omistajien omassa asuinrakennuksessa omassa "siivessään". Huone oli pieni mutta tosi viihtyisä ja ihan luksusta kun oli oma wc, ilmastointi huoneessa niin oli ihan viileetä sekä ihan oma rauha.

Tämä ei ole huoneemme vaan joku hieno aukio.

Päivä Splitissa meni oikeastaan rannalla, jonne oli yllättävän haastava löytää vaikka se oli kartalla, ja saatiin kinakin aikaan siitä että missä päin se sijaitsee. Voin julkisesti myöntää olleeni väärässä. :D Maattiin rannalla koko päivä ja kävin jo monta kertaa meressä uimassa, oli aika vilposta mutta ranta oli tosi matala ja hiekkapohjainen. Oli ihanaa vaan loikoilla siellä mutta mulla ei sitten oo vaan tänne paljoa kerrottavaa. :D

Lähdettiin vasta illalla takaisin huoneeseemme, jossa sai kyllä pudistella rantahiekkaa pois kaikista maailman vaatteista. Mentiin siitä vielä etsimään ruokapaikkaa aikamoisella kiireellä, sillä Hannu oli bongannu että meidän omasta tvstä tulee Suomen peli.. Kierreltiin Splitin vanhaa kaupunkia, missä oli tosi paljon turisteja, ja päädyttiin lopulta johonkin isoon puistoon. Siellä oli käynnissä jonkinnäkönen ruokafestivaali, eli pikkusia ruokakojuja oli pitkin puistoa, vähän niinkun Suomen ravintolapäivä. Jokaisella kojulla oli oma teemamaansa, minkä mukaan ne ruokaa valmisti. Puistossa oli myös pieni lava, jolla oli pari soittajaa ja laulajaa eli siis livemusiikkia. Viimestään siinä vaiheessa kun bändi alkoi laulamaan/soittamaan Ed Sheeranin Thinking Out Loudia oli kyllä tunnelma aika korkeella. Nurmikolla oli vilttejä ja värivalot loisti puissa niin oli kyllä hienoa, fiilikset vähän kuin jossain elokuvassa!

Siitä mentiin kyllä aika nopeesti sitten kaupan kautta takasin ja kerettiin pelin toiseen erään. Hannu sitä enemmänkin tuijotti, mä bloggasin ja fiilistelin ilmastoitua huonetta ja pehmeetä ja isoo sänkyä. (On kyllä ikävä omaan sänkyyn näitten jälkeen missä on täällä joutunu nukkumaan! :D)