DAY 15: LJUBLJANA

Koska edellinen episodi krostialaisten junien kanssa oli tuoreessa muistissa, epäiltiin vähän että lähtisköhän meillä tänäkään aamuna junaa kohti Ljubljanaa. Kyllä se onneks lähti ja vielä ihan ajallaan! Oltiin perillä iltapäivällä, ja heti kun astuttiin ulos asemalta niin koko kaupungista huoku sellanen hyvä fiilis. Musiikkia kuulu ja ihmiset oli ilosia, lisäks oli lauantai joten paljon oli porukkaa liikkeellä.

Pienen haeskelun jälkeen löydettiin hostellimme, joka osottautu vähän kummalliseksi tapaukseksi. Ensivaikutelma oli aika mielenkiintoinen, sillä heti respaan astuttuamme tapasimme suomalaisen lähdössä olevan pariskunnan, joka vähän kertoili että hostellissa kaikki on vähän niin ja näin. Respassa oli töissä vähän vanhempi nainen (selvisi että hän tuurasi poikaansa, joka kai oikeesti pitää paikkaa pystyssä, ei kyllä ikinä nähty kyseistä jamppaa), joka oli kyllä ihan pihalla kaikesta. Se ei tienny paljonko meidän piti maksaa, mikä huone meillä oli ja koska se osasi vain vähän englantia, puolet asioista meni meiltä ihan ohi. Saatiin kuitenkin onneks sängyt makuusalista kaiken epäselvyyden jälkeen!

Tutustuessa kaupunkiin oli kiva kyllä kulkea joen viertä, kun löytyi jos jonkinmoista musisoijaa ja puheensorina kuului joka puolella. Harmi vaan, että koska oli lauantai, pikku kaduilla oli kaikki kiinni joten ei päästy tutustumaan hauskojen näköisiin putiikkeihin. Pyörittiin itsemme ympäri keskustassa kun ei tiedetty mihin mentäis. Käytiin puistossa tsekkaamassa meininki ja yritettiin löytää ruokapaikkaa, joka ois sekä halpa että hyvä. Halpa oli juu tämä kuppila mutta hyvä ei sovi samaan lauseeseen, kyllä mä vähän varoittelin kun siellä ei kukaan muu ollu syömässä mutta piti sitten kuitenkin.

Mahat kylläisinä pahasta ruuasta lähdettiin kapuamaan Ljuljanan linnalle, vaikka oon Kotorin jälkeen Hannulle sanonu että en kiipee enää yhdellekään. Taas sitä mentiin. Ylhäältä oli tosi hienot näköalat mutta ei tykätty ite linnasta, sillä se oli muutettu ihan kunnon turistirysäks. Ainoaa alkuperäistä oli ulkopuolen muurit, sisällä oli ravintoloita ja kauppoja ja kaikkialla oli lasituksia ja moderneja elementtejä.

Sukulaiseni kurkkii siellä.

Tuolta alas päästyämme lähdettiin metsästämään ruokakauppaa, joka onneksi olikin vielä auki. Olin saanu vinkkiä hostellissa Zagrebissa yhdeltä serbialaiselta tytöltä sekä tältä suomalaiselta pariskunnalta, että kannattaa käydä sellasessa paikassa kuin Metelkova. Se sijaitsi lähempänä rautatieasemaa ja lähdettiin sitten illan hämärtyessä katsastamaan että mikä paikka tää oli. Oli ehkä vähän tyhmänrohkeaa lähteä kulkemaan pimeitä Ljuljanan kapeita katuja, mutta löydettiin paikka ilman mitään sen kummempia. Se on siis tämmönen erikoinen kortteli, jossa on jotain baareja ja gallerioita sun muita. Älkää menkö lauantai-iltana, koska auki oli vaan yks pubi ja paikka oli täynnä epäilyttävää väkeä. Päätettiin käydä aamulla uudestaan matkalla junalle, jolloin uskaltaisin ehkä pysähtyä ja ottaa kuvankin.

Päästiin hostellille nopsaan ja selvis että tää hostelli on aikalailla suomalaisten suosiossa: meidän huoneessa oli yks suomalainen tyttö, toisessa huoneessa oli neljä suomalaista tyttöä ja yhdessä huoneessa kaks suomalaista miestä. Eli suomea kyllä kuului ihan urakalla ja päästiin vähän vaihtelee kummallisia kokemuksia tästä hostellista (se respanainen nimittäin tuli taas jotain selittelee mitä kukaan ei ymmärtänyt ja oli hukannu kaappien avaimia, joten tuli moneen kertaan illan aikana meidän huoneeseen pyörimään. Yksityisyys siis hieman puuttui).

Onneks nainen ei enää tullu yöllä käymään siellä, vaikka illalla raahas jopa miehensä tarkistelemaan jotain lukkoja, ja saatiin nukuttua. Aamulla hiivittiin pois muiden nukkuessa, jotta kerettäis Venetsian junaan. Käveltiin Metelkovan kautta, jotta saisin kuvia, mutta älä käy siellä myöskään sunnuntaiaamuna: siellä oli ihmisiä asumassa ja kovassa krapulassa, joten meno oli hieman epäilyttävää. Napsasin muutaman kuvan ja kiirehdittiin junaan.