Missing home and missing Bali

Tänään on enää 18 päivää siihen että laskeudun Suomen maankamaralle eli vikoja viikkoja viedään. Ens viikolla on lopputentit ja sitten koulukin on jo ohi! Ootan toisaalta tosi paljon että pääsen kotiin mutta samalla en haluis lähtee täältä.

Aattelin ihan huvin vuoksi  kertoa asioita (tässä lopussa kun on jo vähän kerennyt niitä tajuta) mitkä ei täällä oo ihan niin kivasti kun Suomessa on tottunut eli mitä mulla on täällä tullut ikävä. Vastaavasti myös sinne kotipuoleen saapuessa on kyllä asioita mitä jään täältä kaipaamaan.

WHAT I'M MISSING FROM HOME

1. Ruokaa. Mun tekee mieli ihan kaikkea: karjalanpiirakoita, irtokarkkeja (!), juustonaksuja, uusia perunoita, uunilohta, kunnon jogurttia, tummaa leipää.. Tää on kyllä varmaan aika perus kun ulkomaille lähtee.

2. Kokkausta. Ylläri että kaks ekaa kohtaa liittyy ruokaan.. :---D Mutta täällä ainoot kokkailut mitä oon tehny niin paahdoin leipää paistinpannulla ja kerran kaadoin pastaan pastakastiketta. Meillä ei siis oo keittiötä vaan kaks keittolevyä ja kaks paistinpannua eikä mitään muuta. Lisäks täällä on aikalailla halvempaa syödä ulkona kun alkaa kokkailemaan ite joten tota kaipaan kyllä kovasti. (Pian saan tehä sitä kyllä kyllästymiseen asti että pitäis kyllä vaan nauttia tästä.)

3. Puhdasta pyykkiä. Kuulostan varmaan vähän hassulta mutta täällä tosiaan pitää käyttää pesulaa ja mua ärsyttää suuresti sillä ne ei osaa hommaansa. Tai no eka kuukausi oli ihan ok, mutta sen jälkeen mulla meni kuusi (6) paitaa pilalle heidän toimestaan, yks sukka hävis ja lisäks vaatteet jotka sieltä tulee takasin tuoksuu kyllä puhtaalta mutta on sitten kuitenkin likasia. Mä haluan puhdasta päälle enkä uskalla nyt tähän loppuaikaan viedä mun vaatteita tonne ettei mee lisää kivoja paitoja pilalle. :---(

4. Perhettä ja ystäviä. Tää ois tietty oikeesti ykkösenä mutta nyt kirjotin nää vähän hassussa järjestyksessä, koittakaa kestää. Välillä iskee tosi kovia ikävyyskohtauksia ja välillä ajattelen vaan että en halua vielä kotiin täältä. Tällä hetkellä haluun nauttia vielä vikoista viikoista mutta samalla on kiva mennä kotiin ja nähdä kaikki ihanat ihmiset pitkästä aikaa! Oikeastaan tuota toista puolikasta on ollut koko ajan ikävä kuitenkin. Täällä oon myös tajunnut ketkä on niitä oikeita ystäviä jotka välittää joten on entistä kivempi palata kotiin näiden ihmisten pariin.

5. Muita arkipäiväisiä asioita. Mä haluun mennä oikeeseen isoon ruokakauppaan ja löytää sieltä kaikki tutut asiat enkä arpoa mitä ostan/en löydä mitä haluan tai huomaa kotona että ostamani kosteusvoide on ihoa valkaisevaa. Mulla on ikävä JUUSTOA. Siis jos en oo vielä kertonut niin juusto on täällä ihan älyttömän kallista tai no ainakin kalliimpaa kun Suomessa. Paketti Philadelpian maustamatonta tuorejuustoa maksaa 10€. Kaikkia ihan kummallisia juttuja on tullut kyllä ikävä.

 

6. Sitä että asiat toimii oikein. Ollaan tapeltu meidän wifin kanssa koko tässä asumisen ajan eikä se vieläkään toimi moitteettomasti (mutta nyt se sentään meillä on vihdoin). Puhelimeen pitää koko ajan ladata uutta nettiä/puheaikaa kaupasta tai kioskista eikä se oo halvempaa kuin Suomessa. Kaikki on myöhässä ja liikenne takkuaa älyttömästi ja on lisäks tosi kaaottista. Ihmiset ei arvosta eläimiä täällä ja välillä se on niin surullista katottavaa miten niitä kohdellaan. Roskia on joka puolella eikä ketään kiinnosta niitä siivota ja myös sähkökatkokset on tavallisia. Poliisit on älyttömän korruptoitunutta kansaa joita täytyy ajaa vaan karkuun jos ne yrittää pysäyttää, sillä ainoa mitä ne haluaa sulta on raha.

WHAT I'LL MISS FROM BALI

1. Ihmisiä. Täällä ihmiset on niin ystävällisiä ja tyytyväisiä siihen vähään mitä niillä on. Ne hymyilee ja esimerkiksi jos kuljen täältä kotoa jostain kumman syystä kävellen johonkin, mua tervehtii jokainen vastaantulija. Täällä ollaan niin iloisia ja auttavaisia!

2. Ajamista. Kuten tiiätte, mulla ei oo minkäänlaista ajokorttia Suomessa tai no missään ylipäätään, joten en myöskään sais täällä ajella. Se on kuitenkin aika pitkälti ainoo keino päästä kouluun ja tykkään skootterilla ajamisesta kovasti. Sillä voi lähteä koska vaan mihin vaan haluaa. Kun palaan Suomeen niin ainut mitä voin ajaa on polkupyörä...

3. Kämppiksiä. Tänkin ois varmaan voinut siirtää ykkössijalle mutta olkoot nyt tässä. Mulle tulee varmasti ikävä näitä 11 ihmistä kenen kanssa oon jakanut tän vaihtoajan suurimmalta osin. Me nähdään aika lailla joka päivä ja ollaan koko ajan tekemisissä toistemme kanssa, jaetaan niin ilot kuin surut. Kohta mun pitää siis opetella elämään ilman näitä mahtavia ihmisiä ja muutama vielä lähtee vähän kauemmaksi kotiin joten ei hirveesti enää nähdä. Lisäks tulee varmasti myös kaipaus muita ihmisiä kohtaan joiden kanssa tuolla koulussa käydään, sillä kaikki on ihan eri puolelta Suomea ja maailmaa joten en tiedä nähdäänkö enää koskaan.

4. Ruokaa. Taas ruoka-aihe mutta ei voi mitään :D Mulla on viharakkaussuhde täkäläiseen ruokaan edelleen, mutta se että ruoka on täällä niin halpaa ja usein myös hyvää jättää mut varmasti kaipaamaan tänne. Hyvästi ulkonasyöminen ja tervetuloa makaronilaatikko.

5. Lämpöä. Nyt kun oon tottunut (vihdoin!) tähän lämpöön ei tunnu kivalta ajatukselta tulla huomattavasti kylmempään Suomeen. Oon huomannu että iltaisin on usein viileä ja välillä vedän pidempää paitaa päälle kun lämpötila on 28 astetta. Eli luultavasti jäädyn Suomessa.

6. Balia. Mulle jää ikävä kokonaisuudessaan tätä kulttuuria ja kaikkea sen erikoisuuksia jota en Suomesta löydä. Kauppoja ja ravintoloita, joissa oon päässyt käymään ja ihania rantoja ja auringonottoa koska vaan. Sitä että kaikki menee omalla painollaan, rennosti eikä turhasta stressailla ja joka on myös asenne, minkä haluisin täältä tuoda takasin kotiin. Sitä että vaikka kaikki on välillä monimutkasta niin se on myös rikkaus että asiat tehdään eri tavalla. Sitä että kielimuuri aiheuttaa hassuja tilanteita ja että arkiset askareetkin on välillä seikkailuja.

Hey mom I'm driving a scooter! (And I'm still alive)

Heippa toverit! Ehkä osa on siellä ruudun toisella puolella miettinyt mun hiljaiseloani, osa varmasti ei, mutta hyviä uutisia: olen melkein täysissä sielun ja ruumiin voimissa (jos jylläävää flunssaa ei oteta laskuun). Hiljaiselollekin löytyy kolme hyvää ja huonoa syytä:

1. Kovalevyepisodin jälkeen rakas omenani ja the apple of my eye eli Macbookkini päätti sanoa itsensä irti. Vein sen hyvin jännittävän episodin saattelemana huoltoon jossa se luultavasti vain lojui kolmisen viikkoa. Lopputuloksena on kone, joka ei yksinkertaisesti enää toimi. Tän vuoksi on ollut vähän vaikeaa elää tai ylipäätään päivitellä yhtään mitään mihinkään.
2. Eräs herra putkahti tänne Suomesta eikä ollut aikaa (hyvällä tavalla) jätellä itsestään mitään elonmerkkejä.
3. Okei mä myönnän: laiskuus. Uima-altaassa ja kämppisten kanssa hengaaminen on ollut hieman houkuttelevampaa kuin istuminen yksin omassa huoneessa.

Noh, täällä kuitenkin ollaan! Tänään olikin ensimmäinen koulupäivä loman jälkeen ja pääsin ajamaan myös ensimmäistä kertaa skootterilla kouluun! Joo, sellaisen jouduin täällä hommaamaan myös vaikka vannoin alusta asti että en lähde Balin kaaoottiseen liikenteeseen ajamista opettelemaan! Jos joku ei siis tiennyt, niin en omista edes suomalaista ajokorttia ja ainut ajokosketus moottorilliseen ajoneuvoon on pappatunturilla muutama kierros keskellä peltoa ollessani ehkä 15-v. Eli olen aika toivoton tapaus mitä millään ajamiseen tulee. Täällä ei kuitenkaan oikein pääse mihinkään ilman skootteria eikä muiden vaivaaminen tai taksin/mopotaksin tilaaminen oo aina niin hyödyllistä ja lisäks se on myös tosi hidasta.

Täytyi siis näköjään tulla Indonesian kaaottiseen liikenteeseen opettelemaan! Täytyy kyllä sanoa, että oon aika ylpee itsestäni: osaan ajaa mielestäni tuolla ihan mukiinmenevästi. Oon myös joutunut jo ajamaan sateella ja pimeällä ja molemmat sujui ilman haavereita. Ihme kyllä liikenne ei myöskään pelota niin paljoa kun vois luulla (no kyllä mua vähän pelottaa)! Sormet silti ristissä, sillä tänäänkin todistettiin koulun risteyksessä yhtä kolaria, jossa ei onneks käynyt kovin pahasti.

Heti kun saisin teille nää videot ulos täältä niin näkisitte, mitä oon täällä koulun ohella edes tehnyt! Lainatietokoneella toimiminen on kuitenkin vähän hidasta eli en tiedä koska saan täältä mitään sinne maailmalle. :---(

Mutta niin, viimeviikko tuli vietettyä ton toisen puolikkaan kanssa Gileillä, josta valittiin kohteeksemme Gili Air, johon ihastuin viimeksi pikavisiitillä. Oli kyllä ihanat viis päivää, kun vaan oltiin ja otettiin aurinkoa, uitiin, snorklailtiin ja syötiin hyvin. Lisäks nähtiin taas delfiinejä matkalla, mistä tuun aina jotenkin tosi iloseksi! Nyt taas karu paluu arkeen, vaikka onhan tää aika mukavaa: ollaan koulun ohella vähän käyty temppeleillä ja katsastamassa uusia uimarantoja. Lisäks meidän uima-allas kuuluu aika isona osana arkipäivien rutiineihin. On aika kuuma mutta elämä hymyilee.

Tällä hetkellä muita ajankohtasia asioita on mm. lyhyt indonesian kielen essee jota mun pitäis olla jo kirjottamassa ja se että en oo kolmeen viikkoon (3 ateriaa lukuunottamatta) pystynyt syömään enää indonesialaista ruokaa joka on paljon se. Tuottaa hieman haasteita mutta tähän mennessä oon hyvin selvinnyt vaikka toivonkin että kohta taas maistuis. On myös aikoja jolloin haluaisin katsoa suomalaista Netflixiä (ei onnistu), syödä karjalanpiirakoita (ei onnistu) ja näyttää oikeasti ihmiseltä kun lähden johonkin (ei onnistu koska hiki). Yleinen haaveilunaihe suomalaisten kämppisteni kanssa kulkee myös suomalaisen ruuan ympärillä mutta ehkä me kestetään.

Yritän kovasti palailla pian asiaan, nyt oon tyytyväinen sillä vielä on vähän ruisleipää pakkasessa vaikka onkin koti-ikävä. Pus.

The basic Bali problems: when it's 27°C it's already cold

Hei vain! Täällä sitä on päästy jo elelemään Indonesian maankamaralla noin puolitoista viikkoa. Syy radiohiljaisuuteen on tekniset ongelmat, joiden kanssa oon paininut tässä aika kauan. Tosiaan on hyvä tajuta täällä että rakas Macbookini on niin täynnä valokuvia, että en saa videoita siirrettyä tai edes muokattua niitä mihinkään muotoon enää. Koska toista tallennustilaa ei ole ja meidän villan netti on jostain 8090-luvulta, pilvipalvelut sun muut on poissa laskuista. Niinpä en oo esim. villan esittelyvideota päässyt lataamaan tänne enkä mitään muutakaan mitä oon ehtinyt kuvaamaan. Huomenna oon kuitenkin koulun jälkeen toivottavasti menossa ostamaan uutta ulkosta kovalevyä jos täällä sellasia edes myydään.

Tosiaan koulu alkoi tänään. Tai no oikeastaan viime viikolla oli pari orientaatiopäivää, jotka tuntu aivan älyttömän pitkiltä tän kouluttoman ajan jälkeen. Kyllä niistä vähän sai onneks jotain irti. Tänään sitten yllärinä mm. myöhästyin kunnolla heti näin ensimmäisenä päivänä koulusta... Syy ei ehkä ollut kokonaan mun, sillä koska en skopaa täällä omista (koska liikenne, tuutte näkemään jossain vaiheessa) niin oon kulkenut tän kyydittömän ajan sellaisella sovelluksella kuin Go-Jek. Sen ideana on yhdistää kyytiä tarvitsevat ihmiset ja paikalliset skopalliset ihmiset (jotka ihan rekisteröityvät tohon palvelun ja saavat sitä kautta kypärät ym. varusteet). Niinpä tänäänkin viiletin n. 35 minuutin matkan yliopistolle jonkun paikallisen jampan skopan kyydissä ja maksoin siitä 34000 rupiaa eli noin 2,30e. Aika kallista siihen verrattuna että oon mennyt sillä tässä lähialueilla yhden euron hintaan, mutta kukaan ei oikein uskalla ottaa mua vielä noin pitkään matkaan kyytiin ja en halua ainakaan vielä täällä alkaa ajamista opettelemaan.

Niin siis tosiaan myöhästyin koulusta, sillä toi kuljettaja ei tullut ajoissa ja jouduin odottamaan n. 20 min sen lisäks että matka yliopistolle täältä meidän villalta on pitkä. Lisäks menin tietenkin väärälle rakennukselle tätä kampusta, joka on noin 500m päässä siitä missä mun ois pitänyt olla, just my luck. Siellä tietenkään kukaan ei puhunut englantia ja mulle tultiin parin eri ihmisen otteesta juttelemaan mutta aina istutettiin takaisin odottamaan. Loppujen lopuksi joku englantia osaava tuli kertomaan mulle ystävällisesti että oon aivan väärässä paikassa ja pääsin loppujen lopuksi parin mukavan saksalaisen hukassa olevan opiskelijan kyydillä oikeeseen paikkaan. Vihaan myöhästymistä koulusta ja harvoin sellasta harrastan, joten ekana päivänä uudessa koulussa ei oikein ollut kiva juttu.

Koulun lisäks ollaan tosiaan muutettu 12 hengen villaan ja sen verran meitä täällä asusteleekin. Jokaisella on oma huone, jossa on parisänky, tv, jääkaappi jne ja wc. Meiltä löytyy yhteiset tilat ja ihana uima-allas; vuokraa tällä kaikella on noin 300e per naama plus sähkö mitä käytät omassa huoneessas. Ei ollenkaan paha. Tällä hetkellä täällä majoittuu kaks saksalaista, yks amerikkalainen ja loput onkin sitten suomalaisia... Mutta meillä on tosi kivaa. Oon lisäks tottunut tähän lämpötilaan jo aika hyvin ja välillä tuntuu jo viileempinä päivinä vähän kylmältä.. :--D Paikallisilla on täällä usein pidempää vaatetta, mutta ite oon vielä vedellyt menemään lyhkäsillä vaatteilla koulua lukuunottamatta, missä on tarkka pukukoodi. Pidempään täällä olleet vaihtarit valittaa jo että nyt on kylmempää kuin aikoihin kun mittari näyttää 27 astetta.

Jos kuvaisin mun lyhyttä Bali-aikaa mitä oon ehtinyt täällä viettämään, se koostuu mm. kaatosateesta ja ukkoskuuroista, paahtavan kuumasta auringosta, gekoista ja muurahaisista, kummallisista aasialaisista ruoista, liian tulisista aasialaista ruoista, vatsakivuista, auringonpolttamasta ihosta, uimisesta, jalkojen kävelemisestä rakoille, skopan kyydissä matkustamisesta, aivan kamalan liiallisesta rahankäytöstä, kaikenmaailman ötököistä, hyvästä ruoasta kotiinkuljetettuna, huijaritakseista, riisipelloista ja lehmistä, uber-takseista, tinkimisestä, supermarketissa ravaamisesta, pedikyyristä, uima-allasbileistä, edelleen ötököistä, pelottavasta uimahypystä, varaaneista jotka asustelee meidän ojassa, mukavista paikallisista ihmisistä, huonoista puhelinliittymistä, hiekasta joka tunkeutuu joka paikkaan, lämmöstä ja rusketusradoista sekä ihanista uusista ystävistä.

Mun seuraavat suunnitelmat on siis saada se kovalevy, jotta saisin tän kaiken videomatskun joskus ulos. Lisäks torstaina ois mahdollinen ihkaensimmäinen surffituntimahdollisuus, jota kyllä vähän epäilen mutta kai sitä täytyy mennä silti koittamaan! Ens viikko meillä on jo lomaa (ihanaa näin yhden kouluviikon jälkeen mutta koska hindupyhät) ja ollaan pyöritelty mahdollisuutta lähteä Gileille lomailemaan. Eli aika paljon ohjelmaa löytyy! Palailen sitten kun toivottavasti saan kohtuuhintaisen lisämuistin hankittua ilman huijarimyyjiä, joita täältä löytyy. Siihen asti heippa. ♥

76 days till Singapore

Ajattelin pitkän tauon jälkeen tänne jotain raapustella, kun tää blogi kuitenkin herää eloon viimestään tammikuussa taas! Meitsi on nimittäin lähdössä vaihtoon Balille (ja tästä tulee mun vaihtoblogi).

Pikkasen jänskättää. Tuun olemaan päälle neljä kuukautta poissa Suomesta ja asumassa maailman toisella puolella, mikä on jo itsessään aika pelottavaa. Siihen päälle vielä kaikki muut asiat mitä siellä joutuu kohtamaan, mm. skootterilla ajamisen kaoottisessa liikenteessä, enkä siis ikinä oo sellasta vempelettä ajanut.

Tällä hetkellä mulla ei oikeestaan vielä oo mitään muuta kasassa kun lennot Singaporeen, jossa aion lomailla noin viikon ennen Balille menoa. Onneks mun ei tarvi sinnekään lähteä yksin, sillä ainakin Hanna ystäväni on lähdössä mukaan! Voin siis purkaa mun paniikkia jollekkin ihan hyvillä mielin (tai huonolla mielin, en tiedä miten Hanna siihen suhtautuu). Mulla ois miljoona asiaa hoidettavana, mutta ongelmana on se, että kun yks asia jumittaa eikä sitä voi tehdä vielä, vaikuttaa se kaikkeen muuhun. Tällä hetkellä se on kursseille ilmoittautuminen ja JAMKin papereiden täyttäminen. Ehkä tää tästä joskus helpottaa, vaikka kiire meinaa kohta tulla. Onneks mulla on henkilökohtanen avustaja Roosa, joka samaisella maankamaralla vietti viime kevään, niin saan tämmöstä personal trainingia tän aiheen puitteissa.

Mulla on ehkä vielä vähän liian hepponen asenne tätä kohtaan, ajattelen että kaikki hoituu kyllä omalla painollaan eikä tässä vielä mitään. :--D Toisaalta tosi kiva kun yleensä stressaan ihan kaikesta, joten hauskaa olla välillä vähän huoleton. Voin sitten jättää sen stressin sinne 12 tuntia kestävälle lennolle Zürichistä Hong Kongiin.

n-eocali.tumblr.com