Hey mom I'm driving a scooter! (And I'm still alive)

Heippa toverit! Ehkä osa on siellä ruudun toisella puolella miettinyt mun hiljaiseloani, osa varmasti ei, mutta hyviä uutisia: olen melkein täysissä sielun ja ruumiin voimissa (jos jylläävää flunssaa ei oteta laskuun). Hiljaiselollekin löytyy kolme hyvää ja huonoa syytä:

1. Kovalevyepisodin jälkeen rakas omenani ja the apple of my eye eli Macbookkini päätti sanoa itsensä irti. Vein sen hyvin jännittävän episodin saattelemana huoltoon jossa se luultavasti vain lojui kolmisen viikkoa. Lopputuloksena on kone, joka ei yksinkertaisesti enää toimi. Tän vuoksi on ollut vähän vaikeaa elää tai ylipäätään päivitellä yhtään mitään mihinkään.
2. Eräs herra putkahti tänne Suomesta eikä ollut aikaa (hyvällä tavalla) jätellä itsestään mitään elonmerkkejä.
3. Okei mä myönnän: laiskuus. Uima-altaassa ja kämppisten kanssa hengaaminen on ollut hieman houkuttelevampaa kuin istuminen yksin omassa huoneessa.

Noh, täällä kuitenkin ollaan! Tänään olikin ensimmäinen koulupäivä loman jälkeen ja pääsin ajamaan myös ensimmäistä kertaa skootterilla kouluun! Joo, sellaisen jouduin täällä hommaamaan myös vaikka vannoin alusta asti että en lähde Balin kaaoottiseen liikenteeseen ajamista opettelemaan! Jos joku ei siis tiennyt, niin en omista edes suomalaista ajokorttia ja ainut ajokosketus moottorilliseen ajoneuvoon on pappatunturilla muutama kierros keskellä peltoa ollessani ehkä 15-v. Eli olen aika toivoton tapaus mitä millään ajamiseen tulee. Täällä ei kuitenkaan oikein pääse mihinkään ilman skootteria eikä muiden vaivaaminen tai taksin/mopotaksin tilaaminen oo aina niin hyödyllistä ja lisäks se on myös tosi hidasta.

Täytyi siis näköjään tulla Indonesian kaaottiseen liikenteeseen opettelemaan! Täytyy kyllä sanoa, että oon aika ylpee itsestäni: osaan ajaa mielestäni tuolla ihan mukiinmenevästi. Oon myös joutunut jo ajamaan sateella ja pimeällä ja molemmat sujui ilman haavereita. Ihme kyllä liikenne ei myöskään pelota niin paljoa kun vois luulla (no kyllä mua vähän pelottaa)! Sormet silti ristissä, sillä tänäänkin todistettiin koulun risteyksessä yhtä kolaria, jossa ei onneks käynyt kovin pahasti.

Heti kun saisin teille nää videot ulos täältä niin näkisitte, mitä oon täällä koulun ohella edes tehnyt! Lainatietokoneella toimiminen on kuitenkin vähän hidasta eli en tiedä koska saan täältä mitään sinne maailmalle. :---(

Mutta niin, viimeviikko tuli vietettyä ton toisen puolikkaan kanssa Gileillä, josta valittiin kohteeksemme Gili Air, johon ihastuin viimeksi pikavisiitillä. Oli kyllä ihanat viis päivää, kun vaan oltiin ja otettiin aurinkoa, uitiin, snorklailtiin ja syötiin hyvin. Lisäks nähtiin taas delfiinejä matkalla, mistä tuun aina jotenkin tosi iloseksi! Nyt taas karu paluu arkeen, vaikka onhan tää aika mukavaa: ollaan koulun ohella vähän käyty temppeleillä ja katsastamassa uusia uimarantoja. Lisäks meidän uima-allas kuuluu aika isona osana arkipäivien rutiineihin. On aika kuuma mutta elämä hymyilee.

Tällä hetkellä muita ajankohtasia asioita on mm. lyhyt indonesian kielen essee jota mun pitäis olla jo kirjottamassa ja se että en oo kolmeen viikkoon (3 ateriaa lukuunottamatta) pystynyt syömään enää indonesialaista ruokaa joka on paljon se. Tuottaa hieman haasteita mutta tähän mennessä oon hyvin selvinnyt vaikka toivonkin että kohta taas maistuis. On myös aikoja jolloin haluaisin katsoa suomalaista Netflixiä (ei onnistu), syödä karjalanpiirakoita (ei onnistu) ja näyttää oikeasti ihmiseltä kun lähden johonkin (ei onnistu koska hiki). Yleinen haaveilunaihe suomalaisten kämppisteni kanssa kulkee myös suomalaisen ruuan ympärillä mutta ehkä me kestetään.

Yritän kovasti palailla pian asiaan, nyt oon tyytyväinen sillä vielä on vähän ruisleipää pakkasessa vaikka onkin koti-ikävä. Pus.