Hiking to a mountain and getting lost at night in Bali

Taas kuukausi on vierähtänyt täällä päin maailmaa ja paljon on ehtinyt tapahtua, mutta paljon tehtävää on vielä jäljellä. Enää 45 päivää kunnes oon takasin Suomessa!

Oon viimesen kuukauden aikana mm. kiivennyt Mount Baturille, joka on aktiivinen tulivuori täällä Balilla. Lähdettiin poikien kanssa meidän villalta joskus kahden aikaan yöllä, jolloin kyyti tuli hakemaan, ja neljän aikoihin oltiin perillä Mount Baturin juurella. Siitä lähdettiin sitten oppaan kanssa kapuamaan ylöspäin. Alku tuntu ihan mukavalta ja siinä rupateltiin kaikkea mutta pieni epätoivo iski kun katsoi ylöspäin ja näki siellä pystysuorassa ihmisiä kävelemässä. Voin kertoa että toi tuntu ihan hirveeltä enkä ikinä enää lähtis kiipeemään vuorta ylös. :---D Kaikki tää tapahtu vielä aamuyön pimeydessä ja reitti oli tosi vaikeekulkusta. Mutta kun pääsi ylös niin oli kyllä kaiken sen arvosta, oli meinaan ihan älyttömän upeet näkymät! Mutta silti, en kyllä uudestaan lähtis.

Oon vähän myös kierrelly ympäri Balia ton skootterin kanssa ja tuli se eka kaatuminenkin sieltä sitten. Mut ei hätää, ei mitään vakavaa onneks (äiti ei tarvitse huolestua)! Jouduin vaan vaihtamaan skootterin uuteen koska edellinen alko vähän hajoomaan käsiin ja tää uus on vähän huterampi jotenkin kun se vanha. Niinpä heti ekana päivänä päädyin u-käännöksessä kaatamaan sen kyljelleen ja vähän sain ruhjeita käteen ja mutaset farkut mutta siinä kaikki! Enemmän säikähdin kun että ois sattunut. Sen jälkeen oon kyllä tienny vähän paremmin että miten tota pitää ajaa.

 

 

Yks aika hurja juttu sattu mulle kun olin tulossa Ubudista (noin 50-60 minuutin matkan päässä) kotiin yksin. Oltiin vietetty Johannan ja sen kaverien kanssa päivä siellä ja tytöt sitten päätti jäädä hotelliin yöks. Minä halusin kuitenkin yöksi omaan sänkyyn ja päätinkin että lähen sitten ajamaan ennen auringonlaskua navigaattorin kanssa takasin kotiin. Alku suju kyllä hyvin kun vaan kuuloke korvassa kuuntelin mihin pitää mennä. Pimee tuli nopeesti ja sitten tulikin yksi risteys mistä pääsin vielä navin ohjeilla, mutta jonka jälkeen se ei enää neuvonut kumpaa kaistaa piti jatkaa että pääsee oikeeseen paikkaan. Jouduin pysähtymään ja kävi ilmi että akku oli sitten päättänyt loppua... (Mun puhelin on muuten ihan muutenkin hajoomassa täällä käsiin, kiitos teknologia kun hylkäät mut.) Olin siis yksin pimeellä keskellä ei mitään vieraalla seudulla ja ihan tietämättömänä siitä minne mun pitäis ajaa että pääsisin kotiin. Ihmeen rauhallisesti jatkoin sit vaan ajamista eteenpäin ja pysähdyin yhden kaupan kohdalle pyytämään apua, joskaan tämä paikallinen herrashenkilö ei tiennyt sen vertaa kuin minäkään vaan höpötti kuinka mun pitäis vaan katsoa liikenneopasteista mihin mennä. Kyllähän mä katsoisin jos sellaisia jossain täällä olisi. Ei osannut edes sanoa kummassa suunnassa sellainen tulis vastaan joten valitsin sitten randomilla vain lähteväni vasemmalle ja katsovani mitä eteen tulee.

Vasemmalla oli onneks opaste josta valitsin suunnan kohti Kutaa, josta osaisin ajaa kotiin. No yllätys sieltä tuli sitten kolme risteystä peräjälkeen, josta jokaisesta voi ajaa kolmeen eri suuntaan ja jossa ei ollu missään opasteen opastetta. Tässä vaiheessa tuli ajatus ja pieni epätoivo että tuun ajamaan koko yön Balin pimeydessä enkä ikinä pääse kotiin. Kaiken kukkuraksi bensa oli lopussa eikä bensa-asemaa tai petrol-pulloja paikallisten kojuissa näkynyt missään. Taas ihan sattumalta valitsin jokaisessa risteyksessä vaan jonkun suunnan jonne ajaa sen enempää tietämättä. Ja en tiedä millä maailman järjellä ja sattumalla ja teki kyllä mieli kiittää hallelujaa ja kaikkia maailman jumalia kun yhtäkkiä tiensivussa olevien ravintoloiden kylteissä osoitteissa lukee Jalan Raya Kerobokan, joka menee siis lähellä kotia. Tulin vain jostain kumman kolkasta ja yhtäkkiä oon tutussa risteyksessä ja melkein itken ilosta kun pääsen ajamaan iloisesti kotiin. Tarinan opetus: pidä huoli että puhelimen akku kestää navigaattorin tai älä lähde yksin ajamaan kotiin (varsinkaan pimeällä).

Ihan hullua että enää 45 päivää jäljellä! Mulla on hirveesti vielä juttuja täällä tekemättä ja on kyllä kieltämättä vähän ristiriitaset fiilikset. Ihana Veera oli Balilla tekemässä koulujuttuja ja viipy tässä mun luona viikon joten päästiin yks mun bucket listin tavoite onneks toteuttamaan: käytiin Nusa Ceninganilla, saarella tässä lähellä, nauttimassa olostamme. Lisäks varasin eilen lennot Malesiaan toukokuun alulle ja ens viikolla lähdetään lentäen Labuan Bajoon josta otetaan vene ja kierrellään sillä Komodon saarta muutama päivä. Ihan huikeita juttuja siis tiedossa vielä!! Nyt meen potemaan taas yhtä kirousta mistä oon täällä kärsinyt: turvonneita ruumiinosia. En tiedä mikä tässä on ja miksi mutta tällä kertaa vuorossa turvonnut leuka joka haittaa vähän puhumista. Ei mulla muuta, nyt ainakin kuvittelette mut siellä hehtaarileuan kanssa joten ehkä tähän on hyvä lopettaa!

How a vicious lizard took over my bed and other tales from Singapore

Hikiset pusut ja terveiset täältä Singaporen maankamaralta, vaikee uskoa että oon jo täällä! Lämpötila on semmoinen mukavan lämpöinen 29 plusastetta kellon ollessa puoli 11 illalla kun tätä aloitan kirjoittamaan. Mä toden totta toivon että totun tähän kuumuuteen koska Balilla on vielä kuumempi ja nyt tää tuntuu vielä aikas tukalalta. Perus suomalainen paahtuu tänne.

Saavuttiin Hannan kanssa Singaporeen siis lauantaina 16. päivä 22 tunnin lentämisen jälkeen. Oltiin aaaaaivan poikki vaikka immigrationit sun muut sujuikin tosi nopeesti ja päästiin ihan eka yrittämällä perille hostellille asti. Me ei oikeestaan lauantaina tehty muuta kun käyty suihkussa, ostettu ruokaa ja menty nukkumaan. Kiitos jet lagin mm. herättiin molemmat kello 4 aamuyöllä eikä nukuttanu yhtään, mutta kyllä se sitten siitä meni onneks ohi.

Hostelli ei nyt ihan vastannut kuvitelmia, sillä paljon kämäsempihän tämä nyt on kun mitä luultiin. Oltiin siis varattu ihan kahden hengen huone (ilman suihku/wc-tiloja) koska aateltiin että isot matkalaukut on helpompi säilyttää siellä turvassa kun jossakin dormissa. Lisäks oma rauha on ihan jees. Tosiaan saavuttiin tänne ja huone numero 1 jouduttiin vaihtamaan heti, sillä yläsänkyyn tippu vettä katosta ja patjassa oli tästä johtuen mukavan iso märkä lammikko. Siispä saatiin siirto huoneeseen numero 2, joka oli kuulemma "upgraded room" mutta ei me sitä upgreidausta siellä oikein huomattu. Siellä oli ehkä hometta jossain, sillä haisi aivan kostealta koko paikka. Meidän piti vielä siirtyä huoneeseen numero 3 tän meidän huoneenvaihtosysteemin takia kun nykyinen huone oli buukattu jollekin muulle sitten. Viimeisenä yönä huoneessa numero 2 saatiin melkein kaksi sydänkohtausta, olin siinä menossa nukkumaan ja jotakin kurkotin tyynyltä, jonka viereen pyyhkeelle oli sisilisko sitten halunnut vähä päästä lämmittelemään. Pääsi kyllä veretseisauttava kirkaisu kun tollasen eliön huomaa siinä vaiheessa kun nenä melkein hipaisee sitä. Urhea Hanna (kuulostaa joltain viikinkinimeltä) sitten uskalsi kääriä sen pyyhkeeseen ja mentiin ulko-ovelle se ravistelemaan, paitsi että viimeisillä voimanrippeillä se yritti hypätä verenhimoisena meidän kimppuun. Ihan kamalaa joojoo tiedän että se on ihan harmiton :---D.

Singapore on tosi hieno paikka. Tän hostellin ainoa hyvä puoli on varmasti sijainti, sillä ollaan ihan Singapore-joen varrella ja tästä pääsee hyvin kulkemaan joka paikkaan. Täällä on ihan älyttömän nättiä, sillä vaikka pilvenpiirtäjiä onkin vieri vieressä, on paljon puita ja kasveja, niin maassa kuin näiden rakennusten katoilla. Singaporelaiset on todella ystävällisiä ja ollaan kyllä saatu hymyilevää palvelua joka paikassa. Helpottaa ehkä se myös että englanti on täällä yks virallisista kielistä joten kommunikointi sujuu (kiina ei vielä ihan taivu).

Sunnuntaina eli meidän ekana virallisena päivänä Hannalla oli vielä jetlagi hieman päällä, joten lähdettiin kiertelemään väenpaljouteen Chinatowniin tähän lähelle. Oli ihan mielenkiintoista mutta kuuma + liikaa ihmisiä = ei jaksettu kauaa. Syöminen tuotti vaikeuksia, sillä ostettiin kaupasta ruokaa eikä oikein tiedetty että missä sen saa syödä, täällä kun on aika tiukat lait tämmösten kanssa. Esimerkiks junissa ei saa syödä tai juoda ellei halua 500 Singaporen dollarin sakkoa. Illalla sit mentiin sellaselle nähtävyydelle kun Gardens by the Bay, mikä oli aika siisti mesta sisäpuutarhoineen ja jättiläispuineen. Käytiin syömässä jossakin paikallista ruokaa tarjoavassa raflassa, missä Hanna sai lautaselleen kanan varpaita eikä syöminen oikein onnistunut.

Maanantaina tavattiin suomalainen Atte, joka oli laittanut viestiä Balille lähtevien FB-ryhmässä, että olis täällä näihin aikoihin ja haluttaisko treffata. Mepä treffattiin ja lähdettiin kolmisin sitten Botanic Gardeniin käppäilemään, mutta kuumuus oli siinä vaiheessa jo joku 32 astetta niin ei jaksettu kauaa siinä täydessä auringonpaahteessa katella kasveja. Etittiin hyvä ruokapaikka ja suunnistettiin kohti Orchard Roadia, joka on varmaan tän paikan kuuluisin ostoskatu. Siellä on semmonen kiva paikka kuin ION Sky minne pääsee 55. kerrokseen ilmaiseks pällistelemään Singapore Cityä 360 asteesta. Harmi vaan että meneillään oli yksityistilaisuus eikä meitä sinne päästetty vaikka koitettiinkin näyttää hyvin vipeiltä. Loppuilta oli päätöntä pyörimistä ja japanilaisessa ruokakaupassa shoppailua.

Tiistaina meidän piti mennä Universal Studiosiin, mutta koska oltiin Hannan kanssa kuumoteltu niin paljon shoppailua eilisen ostarikäväisyn aikana, vaihdettiin ne päikseen ja lähdettiin shoppailemaan. Vietettiin ION Orhard-ostarilla joku viis tuntia varmaan shoppaillen, syöden ja fiilistellen. Siitä lähdettiin vielä sellaseen paikkaan kuin Bugis Street, joka on about 600 liikkeen ostari. Tällä tarkoitetaan epämääräistä basaarijoukkoa kolmessa kerroksessa missä on ihan hirveesti kaiken maailman krääsää ja vaatetta. Oltiin kyllä aika poikki joten ei hirveesti tullut kierreltyä siellä vaikka sieltä oiskin saanut kaiken mitä ikinä tarvii. Syötiin paikallista kanacurrya joka oli jopa mulle, tulista ruokaa hyvin sietävälle, älyttömän tulista ja valu kyllä vesi ihan silmistä asti. Paikalliset siinä vieressä myhäili partoihinsa.

(Toi on se Marina Bay Sands-hotelli missä on se infinite pool, harmi vaan että aikas kalliit hinnat yöltä.)

Huomenna (tai tänään, kello on aika paljon täällä jo) lähetään vihdoin sinne Universal Studiosiin, jossa menee kyllä varmaan melkein koko päivä. Se onkin sitten sopiva lopetus tälle meidän Singapore-seikkailulle, koska torstaina meitä kutsuu Bali vihdoin!!

Tässä vielä mun eka reissuvideo! Niitä tulee lisää pikkuhiljaa.

DAY 21, 22 & 23: BARCELONA

Oho, tää matkapäiväkirja laahaa aika jäljessä. Enää on muutama kaupunki kylläkin vaan jäljellä joten laitetaan kirjotukset maailmalle!

Kuten edellisessä vähän mainitsinkin, jouduttiin lähtemään kohti Barcelonaa järkyttävän aikasin aamulla, sillä juna eteenpäin lähti viideltä. Matkustusta oli edessä 10 tuntia ja junanvaihtoja kolme. Tän kaiken ois tietenkin voinut välttää kulkemalla TGV-junalla, joka ois inhimillisemmin lähteny kaheksalta ja ollu jo neljän tunnin päästä perillä. Harmi vaan että moinen lysti ois maksanut reililipun päälle 60€ per naama joten ei oikein huvittanut maksaa 120€ kun matkan pystyi (epämukavasti) matkustamaan ilmaiseksi.

Aamuyöstä siis vaellettiin rautatieasemalle, ja näky kyllä kuvas mun kuvitelmia Ranskan lähiöistä, sillä rottia vilisi kyllä joka paikassa ja loppumatkasta en enää halunnu katsella maata. Junanvaihdoista huolimatta päästiin kyllä tosi hyvin Barcelona Saintsin asemalle, väsyneinä mutta onnellisina (Barcelona on mun ihan lemppari ja olin hohkannu siitä varmaan puolet reilistä!).

Täytyy tässä mainita, että mulla on hävyttömän vähän kuvia Barcelonasta... Johtuu ihan siitä että napsin viime kesänä siellä käydessäni aaaaaika paljon valokuvia, joten aattelin nyt lähinnä vaan nauttia. Olin netistä löytänyt sellasen paikan kuin Sun & Moon Hostel, joka sijaitsi ihan keskustassa, La Rambla-kävelykadun vieressä. Lisäks tosta oli kävelymatka rannalle, jonne halasin kovasti. Hostelli oli tosi mukava, aamupala sisälty hintaan ja vaikka huoneet oli vähän ahtaita, oli yleiset tilat ja palvelu tosi hyvää! Tästä lähin syynään myös hostellien omat kotisivut tarkemmin, sillä tällä oli Bookingissa hinta yhdelle yölle 18€ kun omilla sivuilta hinta oli 10€. Säästettiin siis aika huimasti!

Koska oltiin ensimmäisenä päivänä perillä vasta kolmen jälkeen, ei jaksettu enää rannalle vaeltaa. Lisäks mun uikkarit oli hajonnu jo kotona mutta en ollu törmänny vielä uusiin, sillä muualla Euroopassa ei oikein vielä harrastettu uimapukujen myyntiä (oikeesti Suomessa oli jo samaan aikaan tosi hyvä valikoima!). Niinpä hostellille suunnistamisen jälkeen päätettiin kierrellä La Ramblalla shoppailemassa ja syömässä. Ei sieltä kauheesti mitään matkaan tarttunut, mutta hyvät ruuat saatiin syötyä goottilaisessa kaupunginosassa, sillä siellä oli tämmönen arepa-paikka. Arepat on siis sellasia maissijauhosta leivottuja leipäsiä, minne laitetaan sisälle täytteitä. Vaikka Barcelonan kadut alkaa olemaan mulle tuttuja, en tota paikkaa viimeks löytänyt mutta onneks nyt! Ihan törkeen hyvää, varsinkin kana-avokadotäytteinen arepa = rakkaus.

Lähdettiin myöhään illalla vasta takaisin hostellille, jossa tavattiin ihan huikeita uusia ihmisiä! Juteltiin tosi pitkään yhden turkkilais-maltalaisen jätkän kanssa ja naurettiin mahamme kipeiks. Meidän dormitoverit oli myös ihan mahtavia, kaks kanadalaista tyttöö, yks brittiläinen jätkä ja yks espanjalainen jätkä. Ehkä tän koko reilin parasta antia onkin ollut nää ihanat uudet ihmiset!

Seuraavana aamuna lähdettiin parin laastariepisodin jälkeen käpöttelemään rannalle, jossa grillattiin itseämme joku kolme neljä tuntia. Sitten kun liha alkoi olemaan vähän liian käristynyttä, päätettiin jatkaa matkaa. Epäonneks oli sunnuntai, ja kaikki oli kiinni. En siis saanu uikkareita vieläkään eikä päästy käymään mun kehumassa La Boqueria-marketissa. Ruokailun jälkeen mentiin lagailemaan hostellille ja lähdettiin aika pian käymään Sagrada Famílialla, sillä olin vaahdonnu siitä koko matkan joten pakkohan se oli Hannulle näyttää myös!

On se edelleen ihan älyttömän hieno! Vähän ärsyttää noi nosturit kuvissa mutta jos kirkko on ollu rempassa melkein 200 vuotta niin ei oikeen mitään voi.

Illalla nautittiin hyvästä ruuasta ja katujen vilinästä ja romanttisesta ilmapiiristä.

La Rambla.

Seuraava aamu sisälsi taas rannalla makoilua. Sitä ennen jätettiin rinkat hostellille, sillä illalla pitäis matkata kohti Portugalia. Pääsin myös hakemaan ne uudet uikkarit vihdoin joten olis vähän mukavampi köllötellä. Parasta oli myös La Ramblan Carrefour-marketti, sillä sieltä sai mm. onigireja (japanilaisia riisimerileväpalloja) joita oon viimeks syönyt Japanissa. Olin onnellinen ja hamstrasin niitä mukaani kaksin käsin.

Käytiin vielä siellä La Boqueriassa ja Hannu ehkä vähän sekos siitä ruuan paljoudesta ja valokuvien ottamisesta. Toi on kyllä ehdottomasti yks mun lempipaikoista Barcelonassa!

Tuli ostettua aika monta tuorepuristettua mehua ja hedelmäpurkkia..

Auringonotto sujui vähän hankalissa tunnelmissa, sillä eräs herra X oli rasvannut mun selän edellisenä päivänä hieman huolimattomasti ja olin polttanut sen sitten aika pahasti. Vaikka olin mielestäni onnistunut vaihtamaan väriäni kalpeasta hieman ruskeammaksi, sanoi espanjalainen huonetoverini minulle, että oon yhtä valkonen kun hänen äitinsä, jota hän kutsuu muuten mozzarellaksi sen valkosuuden takia. Kiitti.. :D

Meidän oli tarkotuksena myös käydä Montjuicilla (kukkula josta näkee koko Barcelonan) sekä Gaudin puistossa, mutta aika ei vaan riittänyt ja harmitti, sillä Barcelona on ehdottomasti mun koko lempparikaupunki Euroopassa ja olisin halunnu noilla käydä. Jäi sitten jotain ens kertaankin. Lisäks yks bileilta kuulu myös meidän suunnitelmiin mutta vanhoina ja laiskoina päädyttiin siihen, että se veis meiltä seuraavasta aamusta liikaa aikaa. Alkuperäsessä suunnitelmassa oltais vietetty tuolla vielä enemmän aikaa, mutta se typistyi sitten vaan yheks kokonaiseks päiväks.

Yks episodi sattui vielä junien kanssa. Mentiin La Ramblalta metroasemalle, ostettiin liput ja porteista sisään astuessa huomattiin, että ollaan väärällä puolella raidetta. Tuolla ei pysty vaihtamaan sille toiselle puolelle sen jälkeen kun lippu on leimattu porteista, josta ois menny metro oikeeseen suuntaan, joten jouduttiin menemään väärään suuntaan yks asema ja sitten jatkamaan matkaa rautatieasemalle. Meillä olis ollut koko päivä aikaa suunnistaa sinne mutta jätettiin se viimetippaan, ylläri, ja koska tohon meni aikaa hukkaan, oltiin rautatieasemalla vasta 10 minuuttia ennen kun meidän junan piti lähtee. Olis ollut muuten ihan jees mutta siihen piti vielä ostaa varaus.. Jossa jonotettiin viis minuuttia ja jonka lippuluukulla meille ei sitä enää myyty, sillä lähtöön ois ollut vain viis minuuttia ja se oli liian vähän.

Niinpä siinä tirautin pari kyyneltä, sillä meidän piti olla siis aamulla jo Portossa Lauran luona, mutta koska sinne menee juna vaan kerran vuorokaudessa, meidän meno viivästy yhellä päivällä. Siinä pohdittiin nopeeta että mitä ihmettä tehdään, joten ostettiin varaus seuraavaan Madridiin menevään junaan samalla kun Hannu varas hostellin jostakin ja hypättiin junaan. Ei tiedetty mitä tuleman piti mutta ainakin saatiin vielä yks uus kaupunki meidän reilille!

DAY 20: MARSEILLE

Koska Nizza ja Marseille sijaitsee samassa valtiossa, aateltiin että junailu Marseilleen olis tosi helppoa! Niinpä laiskuuksissamme ei jaksettu herätä kaheksan junaan vaan aateltiin mennä seuraavalla ja nukkua pitkään. Ihan hyvä paitsi että olin kattonu junan netin perusteella niin, ettei siitä tarvis mitään ylimääräsiä maksella reililipun lisäks. Mulla kyllä epäilyt heräs, kun vaunut oli niin hienoja verrattuna normijuniin millä ollaan tohon asti menty. Ja kyllähän sieltä napsahtisitten seitsemän euroa per nenä maksettavaa. Otti kyllä päähän, sillä tota väliä ois päässy vaikka kuinka monella ilmasella lähijunalla mutta kun me vaan haluttiin nukkua.

Marseillesta en oikeestaan tienny mitään, muuta kun että se on rantakaupunki. Ensimmäiseks ootin siis lämpötilojen kohotessa, että päästään rannalle! Paikan päällä julma totuus tuli esiin, sillä lähin ranta oli jossain ihan pirun kaukana joten jouduin unohtamaan ne haaveet aika äkkiä. Eikä muuten tiedetty että Marseille on Ranskan toisiks suurin kaupunki.

Kadut oli ihan kamalan pitkiä ja just tommosia mitä kuvassa näkyy.

Tarvottiin siis kauheessa kuumuudessa pitkin mäkisiä katuja hostelliin, jossa oltiin joskus 20 yli kaksi. Sisäänkirjautuminen oli kahesta alkaen, joten aateltiin että mennään syömään ja päästään sitten kiertämään kaupunkia! Eihän me tietenkään saatu meidän makuupaikkoja, sillä ne ei kuulemma ollut vielä siivottuina. Puolen tunnin päästä olis parempi saapua sillä ne ois sillon valmiita, joten mentiin syömään tässä välissä. Ei ollut valmiina kun tultiin takasin, ja tyttö vaan kohautteli olkiaan että ei tiedä koska ne on valmiita. Kyllä me sitten neljän aikoihin saatiin tavarat vietyä pois respasta huoneeseen.

Hannu oli vähän selvittäny, että missä kannattaa tuolla käydä, koska ei keretä koko kaupunkia koluamaan. Lähettiin vaihteeks taas yhdelle linnalle, mistä olisi upeet näköalat. Matkalla tavattiin mm. mummo kunnon villapaidassa kun lämpöä oli vähintään se +25 astetta.

Marseille paljastu aika pirun isoks kaupungiks kun tuolta ylhäältä pääsi kurkistelemaan.

Hieno kirkko oli siellä linnalla!

Mulla ois myös miljoona kuvaa siitä linnasta mutta ne oli aika tylsiä joten se vilahtaa myöhemmissä kuvissa!

Aikamme kierreltyä linnan ilmaisissa osissa lähdettiin kapuamaan alaspäin, koska vanha satama olis kuulemma myös näkemisen arvoinen. Löydettiin Lidl josta saatiin välipalat mukavasti mukaan ja mentiin sataman reunalle syömään ja nauttimaan maisemista ja kesäpäivästä!

Siellä ylhäällä se linna pilkistää.

Joku ranskalais-brasilialainen kulkue tuli myös vastaan, en oikeen tiä mitä ne teki mutta hyvä rummutus kuului ja hyvin ne jammaili.

Löydettiin vielä toinen näköalapaikka, jonne Hannu raahas mut vaikka jalat oli ihan muusina ja valitin sen halusta kiivetä jokaiselle korkeelle paikalle. Siellä oli myös joku ihan ihme rakennus, joka oli kai vanha linnotus, jonne oli laitettu nykytaidetta sun muuta. Sieltä pääsi myös siltaa pitkin toiseen museoon. Ihmeteltiin siellä kunnes kello oli jo paljon ja kävelyä hostellille oli liikaa.

Oisin halunnu päästä myös taas testaan shoppailukadun mutta Hannun ovelan kiertelemisen ja kaartelemisen jälkeen kello oli jo kaheksan, jolloin täällä menee kaikki kaupat kiinni. Ja sit vielä valitetaan että Suomessa ei oo mikään auki? Täällä hyvä jos löydät ruokakaupan johon pääset tota myöhempään. :D

Niinpä ei taaskaan shoppailua. Lähdettiin maisemareittejä kierrellen kohti hostelliamme, sillä juna ihanaan Barcelonaan lähtisi seuraavana aamuna kello kymmentä yli viisi... Joka tarkoitti heräämistä ennen neljää, jotta asemalle kerkeisi kävelemään. Näin sitä mukavasti joutuu matkustamaan, kun ei halua mennä TGV:llä joka olisi siis lähtenyt klo 8 ja ollut perillä klo 12, harmi vaan että reililipun lisäks varausmaksua ois joutunut maksamaan 60€. Säästettiin siis aika roimasti, vaikka oltiinkin toisaalta perillä vasta klo 15.

Yöllä hiirenhiljaa huonetoverimme kuitenkin herättäen talsittiin pimeässä Marseillessa aika monen rotan keskellä (oli muuten aika ällöttäviä) kohti rautatieasemaa ja toivottiin vaan, että saatais nukuttua ennen seuraavaa junanvaihtoa Montpellierissa.