DAY 14: ZAGREB

Zagrebista mulla ei oo kuin muutama kuva, ja tän luettuanne tiedätte miksi.

Kroatian pääkaupunki Zagreb oli siis viimeinen pysäkki meidän Kroatian "kiertomatkalla". Tarkoitus oli lähteä matkaan Splitista 8:30 lähtevällä junalla ja matkan tulisi kestää 6 tuntia perille.

Älä luota kroatialaisiin juniin.

Tähän asti matkaa onkin kaikki mennyt niin hyvin, joten pitihän sitä jossain vaiheessa tulla mutkia matkaan. Kaikki alkoi siitä, kun olin lukenut netistä, että tarvittaisiin 1€/naama varausmaksua junan paikkoihin. Varausmaksuja on joissakin maissa, mutta me ollaan Puolaa lukuunottamatta onnistuttu ne välttämään, yöjunissa ne on tavallisia. No saavuttiin asemalle joskus vartin yli kahdeksan, ja Hannu meni lippuluukulle tarkoituksena maksaa se kaks euroa varausmaksua paikoista. Nainen siellä luukulla sitten vastasi että "no train, no train today, train kaput." Aha. Päästäisiin kuulemma ilman varausmaksua (en ois kyllä maksanukkaan tästä) raiteen vierestä lähtevään bussiin, joka lähtee samaan aikaan ja vie meidät Zagrebiin. Siinä vaiheessa jo ärsyyntyneenä Hannulle mietin, että jos junamatka vie 6 tuntia niin kauanko bussimatka sitten..

Katottiin GPS:llä, että bussi vois itseasiassa olla samoihin aikoihin jopa perillä, tai vielä aikasemminkin, jos se menis moottoriteitä Zagrebiin. Oltiin aika väärässä. Luultavasti (toivottavasti) nää oli saanu vasta aamulla tiedon, että juna on rikki, koska meidänpä bussi lähti sillälailla matkaan, että se kiersi jokaikisen pikkukylän ja maaseudun läpi, missä on juna-asema/missä juna ois voinu pysähtyä joskus, jos siellä vaikka olis joku oottamassa. Matkan aikana tuli ehkä kolme ihmistä kyytiin, mikä on ihan loogista, sillä jos junan piti olla asemalla x kaks tuntia sitten, ei siellä ehkä ole bussin tulon aikana enää kukaan oottamassa. (Mutta ne kaikki piti silti kiertää.)

Siinä vaiheessa, kun matkaa oli kulunut junamatkasta puolet eli kolme tuntia, tajuttiin että ei ehkä olla ihan ajoissa perillä: oltiin aika paljon alle puolenvälin. Huomasin siinä myös, että ei ehkä parhaiten ollu varustautunu nää kuskit, kun tälläsellä pitkällä matkalla edes bussin wc ei ollu toiminnassa... Oltiin muuten myös ainoot ulkomaalaiset koko bussissa ja toinen kuski puhu ehkä kaks sanaa englantia. Oli siis hieman haasteellista tietää, koska on wc-tauko.

Tuska alkoi tuntua siinä vaiheessa, kun kello oli puoli kolme ja junalla matkustettaessa oltais oltu jo perillä. Muutama tyyppi siinä toiselle kuskille jotain sanelikin, ja toivoin vain, että ne valitti siitä että meidän pitäis olla jo perillä. Ite en voinut kun yhteistä kieltä ei ollut. En vain ymmärrä että miks tää asia oli hoidettu näin, että meillä menee vuosi päästä perille. :D Ei Suomessa ikinä näin typerästi oltais ees ajateltu.

Meillä oli lisäks tosi kiire, sillä toi päivä oli ainoastaan varattuna Zagrebin kiertämiseen ja seuraavana aamuna oli jo tarkotus lähteä Ljubljanaan. Tän vuoksi oltiin ehkä hieman ärsyyntyneitä, kun päästiin vihdoin kaikkien kinttupolkujen kiertämisen jälkeen perille kaksi ja puoli tuntia myöhässä.

Zagrebissa meitä tervehti kylmä ilma ja sade, joka oli aikamoinen yllätys Dubrovnikin ja Splitin kuumuuden ja auringonpaisteen jälkeen. Kello oli jo viisi, joten tiedettiin että ei keretä melkein mitään tekemään tuolla. Käytiin hostellilla, joka oli mukava ja sängyt oli ehkä söpöimmät, ja päätettiin mennä vähän shoppailemaan (okei ketä mä huijaan, mä halusin mennä ja Hannu sano et ok :D). Syötiin jossain pikawokkipaikassa maailman pahimmat wokit jotka ei maistunut miltään. Selvis että pääostoskadulla kaikki liikkeet oli vain kalliita yksittäisputiikkeja, ja kaikki semmoset missä olisin halunnu käydä, sijaitsi ihan toisella puolella kaupunkia. Kello löi siinä vaiheessa jo kahdeksaa ja ei oltais kyllä tunnissa keretty niitä enää käymään, joten mä olin pettynyt ja Hannu kuvaili kirkkoja. Käytiin hakemassa iltapalaa ja palattiin takaisin hostellille mököttämään. Päivä ei mennyt ihan putkeen, Zagreb ois varmaan ihan hieno kaupunki mutta tää nyt ei oikeen vakuuttanut. Ehkä aurinkoisena päivänä mieliala ois ollut vähän korkeemmalla (ja jos ois kerennyt siellä tekemäänkin jotain)!

DAY 13: SPLIT

Tuli aika jättää ihana pikku hostellimme Dubrovnikissa, vaikka oltais voitu jäädä sinne koko loppuajaks, ja jatkaa matkaa aamulla kohti bussiasemaa josta lähti meidän bussimme kohti Splitia. Jos joku miettii että miten me nyt yhtäkkiä ei käytetäkään junia niin johtuu siitä, että Montenegrosta ei pääse mihinkään muuhun kuin takaisin Serbian kautta junalla. Siitä olis tullu vähän liian pitkä kierto junalla ylöspäin. Dubrovnikiin ei myöskään mene rautateitä, joten bussilla suhaaminen on ainoa vaihtoehto.

Tällä kertaa oltiin varattu huone etukäteen, ja oltiinkin saatu samaan hintaan ihan kahden tähden "hotelli"huone. Se oli lähellä keskustaa, oletettavasti omistajien omassa asuinrakennuksessa omassa "siivessään". Huone oli pieni mutta tosi viihtyisä ja ihan luksusta kun oli oma wc, ilmastointi huoneessa niin oli ihan viileetä sekä ihan oma rauha.

Tämä ei ole huoneemme vaan joku hieno aukio.

Päivä Splitissa meni oikeastaan rannalla, jonne oli yllättävän haastava löytää vaikka se oli kartalla, ja saatiin kinakin aikaan siitä että missä päin se sijaitsee. Voin julkisesti myöntää olleeni väärässä. :D Maattiin rannalla koko päivä ja kävin jo monta kertaa meressä uimassa, oli aika vilposta mutta ranta oli tosi matala ja hiekkapohjainen. Oli ihanaa vaan loikoilla siellä mutta mulla ei sitten oo vaan tänne paljoa kerrottavaa. :D

Lähdettiin vasta illalla takaisin huoneeseemme, jossa sai kyllä pudistella rantahiekkaa pois kaikista maailman vaatteista. Mentiin siitä vielä etsimään ruokapaikkaa aikamoisella kiireellä, sillä Hannu oli bongannu että meidän omasta tvstä tulee Suomen peli.. Kierreltiin Splitin vanhaa kaupunkia, missä oli tosi paljon turisteja, ja päädyttiin lopulta johonkin isoon puistoon. Siellä oli käynnissä jonkinnäkönen ruokafestivaali, eli pikkusia ruokakojuja oli pitkin puistoa, vähän niinkun Suomen ravintolapäivä. Jokaisella kojulla oli oma teemamaansa, minkä mukaan ne ruokaa valmisti. Puistossa oli myös pieni lava, jolla oli pari soittajaa ja laulajaa eli siis livemusiikkia. Viimestään siinä vaiheessa kun bändi alkoi laulamaan/soittamaan Ed Sheeranin Thinking Out Loudia oli kyllä tunnelma aika korkeella. Nurmikolla oli vilttejä ja värivalot loisti puissa niin oli kyllä hienoa, fiilikset vähän kuin jossain elokuvassa!

Siitä mentiin kyllä aika nopeesti sitten kaupan kautta takasin ja kerettiin pelin toiseen erään. Hannu sitä enemmänkin tuijotti, mä bloggasin ja fiilistelin ilmastoitua huonetta ja pehmeetä ja isoo sänkyä. (On kyllä ikävä omaan sänkyyn näitten jälkeen missä on täällä joutunu nukkumaan! :D)

DAY 12: DUBROVNIK

Hengissä ollaan vaikka täällä ei oo mitään kuulunutkaan! Ollaan vaan yövytty muutama yö sellasessa hostellissa, missä on ollu niin huonot wifiyhteydet ettei oo pystyny oikeen mitää tekeen (ei olla oikeesti näin riippuvaisia netistä). Oon aika jäljessä näissä kertomuksissani mutta yritän saada kiinni nykyhetken jossain vaiheessa!

Saavuttiin muutaman rajatarkastuksen jälkeen Kroatiaan yhdentoista jälkeen aamulla, jonne bussi oli suht kallis, 14€ Kotorista. Tää oli ensimmäinen kerta kun ei oltu edellisenä iltana varattu hostellia, joten vähän jänskätti että miten meidän käy. Käveltiin pieneen kahvilaan ja Hannun siinä hörppiessä kahviaan mä etin netistä halvinta mahdollista majoitusta. Joko täällä oli turistikausi jo meneillään tai en tiedä mikä oli, sillä kaikkien makuusalien vuodepaikkojen hinnat huiteli halvimmillaan 13€/naama! Niinpä löysin yhden mukavanoloisen hostellin aika läheltä bussiasemaa, jossa oli kahdenhengen huone 12€/naama ja olikin paljon järkevämpi maksaa kahdenhengen huoneesta tommonen hinta kuin vaan vuodepaikasta.

Matka jatkui siis kävellen kohti tätä kyseistä majapaikkaa, kolkuteltiin oveen ja saatiin kuin saatiinkin vapaa huone! Se oli tosi siisti ja omistajaperhe asui itse alakerrassa. Saatiin vielä älyttömän hyvällä tuurilla ainut merelle päin oleva huone, jonka parvekkeelta oli aivan huikeet näköalat! 12€ tämmösestä ei mielestäni oo kovinkaan paha.

Siitä koitin kauheesti hoputella että mennään jo, sillä kello kävi ja aurinko paistoi ja mä halusin rannalle. Satama oli kyllä ihan vieressä mutta lähin ranta oli n. 20 minuutin kävelymatkan päässä, ylämäkeä tietenkin niin oli kiva hikijumppa samalla tuolla kuumuudessa. Ja mikä ranta se olikaan! Se oli piilossa, joten turisteja ei oikein ollu löytäny sinne. Kun me saavuttiin, siellä oli ehkä 10 ihmistä meidän lisäksi. Täällä rannat on kuulemma yleensä hotellien rantoja (niinkun toikin oli) mutta niihin saa mennä kuitenkin, ja tonnekin oli ihan yleinen kulkureitti vaikka piilossa olikin.

Ihana paikka.

Siellä vietetiin muutama tunti, oli aivan ihanaa rentoutua lämmössä kaiken kaupungista toiseen sykkimisen jälkeen. Minä vilukissa kävin myös uimassa meressä asti, vaikka olikin ihan jääkylmää vettä! Hannu sinne meni ihan rohkeesti.

Iltapäivällä kun aurinko ei enää oikein paistanut tonne lähdettiin etsimään ruokakauppaa. Huomattiin, että täällä on oikeastaan aika kallista käydä kaupassa verrattuna esim. Bratislavaan tai Budapestiin. Palattiin hostellille korkeiden hintojen tuskailun jälkeen ja nautittiin parvekkeelta avautuvasta näköalasta samalla kun kokkailtiin itellemme ruokaa. Aika huikeet ne näköalat taas. Ensimmäinen paikka muuten tällä meidän reissulla, missä ei kuultu sanaakaan suomea! Tuolla kyllä ihan varmasti suomalaisia oli vaikka kuinka mutta onnistuttiin välttämään jotenkin kaikki.

Mahtavannäköinen auringonlasku parvekkeelta.

Illalla kuunneltiin musiikkia tossa meidän parvekkeella ja fiilisteltiin maisemia viltteihin kääriytyneenä. Mentiin kuitenkin suht aikaisin nukkumaan, sillä aamulla klo 8 lähtisi bussi kohti Splitia, jossa ois tarkotus viettää Kroatia-päivä vol. 2!