Meidän hostelli oli taas tosi siisti ja mukavanolonen, hintaa oli 7€ per yö ja nimenä oli Red Fox Hostel. Se kylläkin markkinoi itseään Budapestin "the party hostelina" ja siellä järkätäänkin joka päivä jotain ohjelmaa, mm. pool partyjä, beer bicyclingiä (sellanen kummallinen monen hengen kulkuväline missä baarimikko ohjaa ja muut juo ja polkee) ynnä muuta bilettämiseen liittyvää. Ei haettu meidän reissulta semmosta koska haluttiin viettää aika tutustumalla kaupunkiin, mutta ei toi muiden bilettäminen meitä haitannut.
Lähdettiin sit kiertelemään keskustaa kun oltiin saatu tavarat raahattua huoneeseen, joka oli muuten tosi siisti 10 hengen makuusali. Käytiin syömässä (kaikki oli taas tosi halpaa) ja käveltiin pitkin ja poikin ilta-auringon vielä paistaessa. Meidän piti käydä keskustan kuuluisassa kauppahallissa mutta päästiin paikalle kun ne oli sitä sulkemassa.. Ei sitte.
Täs mä chillaan kasuaalisti Tonavalla.
Siispä jatkettiin matkaa pitkin Tonavaa ja etittiin jäätelökiskaa, koska sitä teki molempien ihan hirveesti mieli. Löydettiin kaks mutta näköjään budapestiläiset tykkää jätskistä ja jonottamisesta, sillä niitten jonot oli oikeesti kun johonkin baariin. Ei ymmärretty tän jutun jujua. Matka jatkui nähtävyyksien kautta johonkin puistoon, jossa oli himmee festivaali kesken ja paljon nuoria nauttimassa ja viettämässä aikaa. Lisäks siellä oli hervoton maailmanpyörä, mutta me pihit suomalaiset ei sinne menty koska kiskurihinnat.
Festivaalit käynnissä!
Käytiin vielä kuvailemassa kuuluisaa Chain Bridgeä, josta olin lukenu että on parhaimmillaan illalla ja niinhän se olikin tosi kaunis!
Buda Castle ja Chain Bridge.
Oltiin ihan poikki päivän jälkeen joten mentiin sitten hostellille nukkumaan, vaikka houkutuksia yöelämään ois ollukkin. Harmi, että meille sattui tosi mykät huonetoverit, joten ei oikeen tutustuttu keneenkään, vaikka koko huone olikin täynnä.
Seuraavana aamuna lähdettiin viemään meidän rinkkoja rautatieaseman säilytykseen, sillä meillä lähtis yöjuna sieltä. Matkalla napattiin Bratislavassa suomalaistuttu Jari mukaan, joka oli tullut kans edellisenä päivänä samaan kaupunkiin. Lähdettiin käymään Heroe's Squarella ja kaupungin isoimmassa puistossa. Molemmat oli nättejä paikkoja, vaikka nyt jälkikäteen harmittaa että siellä ois myös ollut iso antiikkinen ulkoilmakylpylä mutta me ei sitä löydetty. :( Ens kerralla sitten!
Jatkettiin matkaa jotain miljoonan mailin katua, joka ei tuntunu loppuvan koskaan, samalla kun etittiin taas sitä jätskikojua siinä samalla. Päädyttiin katsastamaan House of Terror ulkoapäin, joka kertoo siis unkarilaisista venäläisten gulageissa. Sisälle ei menty koska oli hirveet turistijonot mikä sinänsä tiedettiinkin vaan lueskeltiin infotauluja ulkona.
Tän jälkeen etittiin vaan jäätelöä (sillä haluttiin kohottaa mielialaa kauheuksista lukemisen jälkeen). Hassua että Suomessa on ingmanneja ja pingviinejä joka kulmassa mutta tuolla ei! Vihdoin päädyttiin johonkin kahvilaan jätskille vaikka pojat vähän nurisikin että oli liian pienet pallot... :D Tästä jatkettiin matkaa Saint Stephen'sin katedraalin kautta The Shoes on the Danube Bankille, joka siis on muistomerkki juutalaisille jotka toisessa maailmansodassa ammuttiin Tonavan reunalla sen jälkeen kun kengät oli käsketty ottaa pois jaloista. Aika raskasta meillä tämä meno mutta ainakin ollaan sivistytty kauheesti!
Tuolla saimme tutun ihmisen seuraamme, nimittäin Nicholas, joka oli lähtenyt viikko sitten Budapestiin harjoitteluun, pääsi tulemaan paikalle! Oli tosi mukavaa nähdä, varsinkin kun ei tiedetä koska nähdään seuraavan kerran, ja olihan toi vähän erilainen kohtauspaikka kun perus Jyväskylä. :)
Aika kului pitkälti jutustellessa, lähdettiin siitä vielä nelisin ylittämään Chain Bridgeä, josta oltiin siis edellisenä päivänä kuviakin napsittu. Parit selfiet täytyi tietenkin ottaa, kunnes mentiin kahville kivaan (ylihintaiseen) terassikahvilaan. Siinä vierähti tovi jos toinenkin kunnes Nicholaksen piti lähteä johonkin hippijuhliin ja me jatkettiin vähintään yhtä hipahtavasti matkamme kolmisin kohti Budan linnaa. Pojat nauro vaan mulle kun en ois yhtään jaksanu lähtee kapuamaan tonne ylös, vielä kun oltiin koko päivä kävelty, mutta sai mut taivuteltua sinne ja olihan noi näköalat sen tuskan arvoset!
Pyörittiin illalla keskustassa, käytiin syömässä ja tiemme erkanivat ennen Keletin rautatieasemaa, jolloin Jari lähti hostellilleen ja me rautatieasemalle oottamaan junaa. Junamatka kesti sellaiset mukavat 8 tuntia ja oli kyllä jännää, sillä nyt kun mentiin Schengen-alueen ulkopuollelle, tuli poliisisetiä sekä Unkarin että Serbian puolella passeja tarkastamaan ja lippuja leimaamaan. Nukuttiin tosi huonosti sillä tällä kertaa kakkosluokan paikat oli ihan normaaleja intercity-junan paikkoja ilman mitään omia "hyttejä", eikä oltu tajuttu mennä eri puolille käytävää vallottamaan kahta riviä, jotta ois ollu mukava nukkua. Serbian puolella sedät oli vähän pelottavia mutta herättiin aamulla mukavasti auringonnousuun Belgradin asemalla. Se onkin toinen tarina se!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti