Ei oltu ikinä kuultukaan mistään Kotorista, mutta meidän Podgorican hostellinpitäjä suositteli sitä meidän seuraavaks paikaks, josta päästäis vielä sitten sit seuraavana päivänä Kroatian puolelle helposti. Hän kyllä sanoi että takaa, että ihastutaan paikkaan, ja oli kyllä oikeassa!
Mulla on varmaan miljoona kuvaa tästä paikasta, oli vaan niin tajuttoman upeeta!
Meidän hostelli oli ainoa laatuaan vanhassa kaupungissa, joka oli tosi pieni verrattuna muiden kaupunkien vanhoihin osiin. Hostelli oli myös tosi mukava, vähän kalliimpi kun aikasempi, eli 8€ per naama, mutta meidän makuusaliin ei tullu ketään muuta vaan mukava hostellimies laittoi ne muut keskenään toiseen huoneeseen. Saatiin taas tosi hyvää asiakaspalvelua ja mies merkkas meidän karttaan kaikki missä kannatti käydä!
Lähdettiin rannalle koska halusin niin paljon päästä nauttimaan lämmöstä ja auringosta. Hannu olis halunnu lähteä heti ikivanhan linnan muureille kiertämään, mutta mä kyllä halusin ottaa aurinkoa kun se vielä paistoi. Tuolla ei ollut mitään turistirantaa, vaan pikkuinen rannantynkä missä oli ehkä viis ihmistä. Oli just kivaa vaihelua sellasiin turisteilla ahdettuihin paikkoihin. Löydettiin kiva laiturinpätkä ja otettiin siinä kaksistaan aurinkoa, mutta uimaan ei uskallettu. Ihan huikeet fiilikset, oli niin hienot maisemat ja ihana tunne olla vähän kuin keskellä ei mitään ihan rauhassa. :)
Tarpeelsi grillattuamme itseämme käytiin syömässä ja sen jälkeen päätettiin lähteä kapuamaan sinne linnalle. Hintaa huville oli 3e ja tuskaa senkin edestä: matkaa oli linnan huipulle noin tunnin verran, pelkkää ylämäkeä ja jyrkkiä kapeita portaita luikerteli vuoren rinteellä. Lisäks se 25 astetta lämmintä ei auttanu tätä asiaa, mutta onneks oltiin lähdetty matkaan vasta illemmalla, sillä alkoi vähän viilenemään.
Voittajafiilis oli kyllä kun ylös päästiin ja vielä sitä hienommat maisemat!
Ilta oli alkanu hämärtyä kun päästiin tuolta korkeelta alas, joten lähdettiin etsimään ruokakauppaa ilta- ja aamupalaa varten. Sen jälkeen palailtiin hostellille, jossa chillailtiin yleisessä huoneessa hetki kunnes piti painua pehkuihin. Hostellimies oli kertonut että aamulla meillä lähtis bussi Dubrovnikiin klo 8:30 joten oli pakko saada unta.
Kotor oli ehkä huikein tähän asti, sillä se oli niin uskomattoman kaunis paikka eikä turistit ollu vielä kokonaan vallannut sitä. Vanhassa kaupungissa turistiporukoita oli kyllä (varsinkin taas niitä kiinalaisia) mutta muuten paikallisiakin mahtui siellä kulkemaan. Tästä huolimatta oli yllätys kun kuultiin tuollakin suomea... :D Mulle tuli sellanen olo että voisin lähtee tonne uudestaankin ihan lomailemaan, sillä tunnelma oli niin rento ja paikka niin uskomaton!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti