Oltiin siis lähdetty yöjunalla Belgradista kohti Montenegron pääkaupunkia Podgoricaa. juna oli myöhässä n. 40 minuuttia, joten Montenegron puolen lipuntarkastaja saapui vasta puoli kuuden aikaan, vaikka meidän piti siinä vaiheessa olla jo melkein perillä. Siinä kun heräiltiin ja annettii liput konduktöörille, satuin raottamaan ikkunan edessä olevaa verhoa ja voi pojat! En oo varmaan ikinä nähny niin kaunista näkymää junasta, harmi kun siitä ei oikein saanut kuvaa. Alhaalla laaksossa näkyi pieninä pisteinä taloja ja niiden ympärillä kohos korkeet vuoret, joista osassa oli kunnon lumihuiput. Aurinko nousi samalla ja kruunas tän koko komeuden enkä valehtel, kun sanon että meinas henki salpautua sillä oli niin nättiä. Mieliala kohos myös kummasti ton hirveen yöjunatapauksen jälkeen!
Montenegro valloitettu! Podgorica (paikallisittain Podgoritsa, mikä hämää mua, sillä lausuisin sen ite espanjalaisittain!) on siis tollasessa laaksossa Dinaaristen Alppivuorien ympäröimänä
Toi poika oli niin söpö, aina ku olin ottamassa jostakin kuvaa se alko vilkuttamaan mulle ku luuli että otan kuvaa siitä!
Juna kiemurteli vuoristossa hyvän matkaa vielä ja välillä meni vuorien päällä, eikä pystytty enää nukkumaan vaikka oltiin ihan poikki, sillä maisemat oli niin huikeet. Autotiet ja kylät oli jossain kaaaauheen alhaalla, jossa meni myös ihan kirkkaan turkoosi Moraca-joki. Voi itku, ei tätä pysty selittää, oli vaan niin hienoa!! :D Jos kiinnostaa käydä Montenegrossa niin kannattaa kyllä mennä jotakin kautta toi junareitti.
Pikkuhiljaa juna laskeutu alemmas ja saavuttiin asemalle. Oli jotenkin tosi symppistä, nimittäin vaikka asema oli selvästi tosi kämänen, ihmisiä ootti pitkin raiteita sukulaisiaan ja perheenjäseniään hymyssä suin. Päätettiin mennä kahvilaan asemalle ja huomattiin siinä samassa että Podgoricassa ei näköjään olla totuttu turisteihin: kaikkien päät käänty kyllä vuorotellen tuijottamaan meitä. Oltiin kyllä luettu että maa on panostanu yhä enemmän turismiin mutta ehkä turisteja ei vielä sinne oo tullu paljoa, niin uteliaina ne meitä tuijotti.
Wifin avulla saatiin paikannettua meidän hostelli nimeltään omaperäisesti Montenegro Hostel. Lähdettiin kohti keskustaa, vaikka tiedettiin että koska kello oli n. 8 ja meille vapautuis huone vasta klo 11, pitäis meidän saada aika kulumaan. Normaalisti oltais tässä vaiheessa menty kiertelemään nähtävyyksiä, mutta suihkussa käynnistä oli kulunu kolme päivää ja oli nihkein/kamalin olo ikinä, joten päätettiin vaan syödä aamupala kirkon luona ja mennä puistoon hengaamaan ja nukuin taas... Väsyttävää tää matkustaminen.
Lähettiin hostellille kuitenkin jo vähän päälle tunti etuajassa, ja se olikin tosi mukavan näkönen ja lähellä keskustaa! Hostellirakennus oli joku vanha suurlähetystö kai joten ihan oli hulppea meininki. Omistajanainen oli ehkä koko matkan ystävällisin ihminen mitä ollaan tavattu! Heti kutsu sisään ja istutti meidät alas, päästi huoneeseen etuajassa ja sano että voidaan maksaa koska halutaan, vaikka vasta seuraavana päivänä. Saatiin myös mennä jo huoneeseen vaikka meidän varausta ei löytynyt ja tehdä olomme kotoisaksi. Oltiin varattu siis makuusali taas ja lopuks selvisi että hinta oli per naama 5€ sisältäen aamupalan... Paras hostelli ikinä! Lisäks nainen anto meille kartan ja merkitsi sinne vielä kaikki missä kannattaa käydä. Parasta oli kyllä toi asiakaspalvelu ehdottomasti, se vielä soitteli eri bussifirmoille meidän puolesta jotta päästäis lähtemään Kroatiaan seuraavana pävänä. Selvis ettei päästäis, joten hän neuvoi kyllä sitten mitä kannattaa tehdä ja sanoi että auttaa meitä parhaansa mukaan.
Enkelikuoro alko laulamaan korvan vieressä kun viimein pääsin suihkuun ja nukkumaan päiväunet. Samassa huoneessa oli myös yks venäläinen samanikäinen tyttö, joka oli ihan älyttömän mukava ja näytti mulle kaikkia vinkkejä, mihin kannattaa matkustaa ja mitä tehdä. Yllätyin että se halus tulla niinkin lähelle ipadinsa kanssa kun haisin vielä kuolemalta ennen suihkuun menoa.
Oli niin ihana rentoutua ja nukkua ja saada itsensä taas elävien kirjoihin kahden yöjunayön ja suihkuttomien päivien jälkeen. Lähdettiin Podgorican keskustaan, joka oli kyllä tosi pieni mutta ihastuttava, sellanen tosi sympaattinen. Jokaikinen ihminen tuijotti kun mentiin ohi joten turisteja ei oltu nähty sielläkään. Oli myös vähän ärsyttävää että kaikki samanikäiset montenegrolaiset oli niiin hyvin pukeutuneita! Samalla kun itse vetelin rähjäisissä reissuvaatteissa, mikä alemmuuskompleksi.
Käytiin syömässä ja lähdettiin talsimaan tollaselle kukkulalle, josta oli ihan mahtavat näköalat Podgoricaan! Ihastuin vähän lisää Montenegroon, tuolla ylhäällä oli niin kaunista!
Käytiin myös talsimassa uudemmassa kaupunginosassa ja ostoskeskuksessa, missä olisin ostanut vaikka koko kaupan mutta Hannu ei antanu. Kello alkoi olla tosi paljon ja jalat taas vaihteeksi ihan muusina, joten lähdettiin hostellille. Meidän huoneeseen oli tullu kaks mukavaa ukrainalaista häämatkalaista majoittautumaan ja Hannu niiden kanssa enemmän turisikin.
Jätskitauko ja iso kirkko.
Aamulla herättiin tosi aikaisin, sillä hostellinainen oli suositellut että lähdettäisiin viettämään tää päivä Kotoriin, joka on suht pieni kylä etelämmässä. Sieltä pääsisi sitten Kroatiaankin helpommin ja saatais vielä Kotorin hostellista 10% alennus, kun se kuului samaan "ketjuun". Aamupala oli oikein maukas, tutustuttiin myös yhteen brittijätkään siinä samalla ja tulikin kiire check outata itsemme, sillä jutusteltiin varmaan tunti niitä näitä sen kanssa. En voi mitään muuta kun suositella tota hostellia, asiakaspalvelu oli niin ensiluokkaista ja rentoa, tilat oli ihan viimeisenpäälle uudet ja hyväkuntoiset ja hinta naurettavan edullinen!
Kahdentoista aikaan lähti meidän bussi kohti Kotoria, ja matkalla nähtiinkin taas vuoria samalla kun bussi kiemurteli niin vuoristoissa kuin meren rannalla, oli taas niin hienot maisemat kyllä! Bussilippu Kotoriin maksoi 7€, joka oli kyllä suht kallis mielestämme tollasessa maassa, ja matka kesti noin kaks tuntia. Podgoricasta jäi tosi mukava fiilis ja olin ihan yllättyny kuinka mukava paikka se oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti