Meidän reili starttas Helsinki-Vantaalta klo 6:00 hyvin vähäisten yöunien ja vapun ihmeselviytymisen jälkeen. Lennettiin ensin Riikaan, jossa oli koneen vaihto, ja sieltä sitten lopuksi Varsovaan. En oo ikinä ollu niin pienen lentokoneen kyydissä! Kaks penkkiä molemmin puolin, takaosa oli siinä ihan muutaman metrin päässä ja piti kyllä niin kovaa meteliä nousussa ettei omaa ääntään kuullu samalla kun penkki tärisi. Mut aika siisti kokemus vaikka vähän pelotti.
Varsovan lentokentältä jatkettiin junalla johonkin niistä keskustan pienemmistä asemista, jossa oli tarkotus vaihtaa Krakovaan menevään junaan. Tiedettiin sen verran että jonkinnäköstä varausmaksua tuli suorittaa lipunmyynnissä, sillä se juna oli joku luksusübermoderni (joka oli sopivasti ainut meidän aikatauluun sopiva). Nainen lipunmyynnissä ei ollu ikinä nähnykkään reililippua eikä englantikaan oikeen kuulunut hänen repertuaariinsa. Jouduttiin maksamaan 43zl (n. 15€) per naama ja oltiin ihan varmoja että nyt täti kyllä puijas meitä, noin paljon pelkkien paikkojen varaamisesta kun meillä oli jo liput?!
Joo ei se huijannu. Juna oli meinaan vähän eri lajia kun mitä meillä Suomessa: soi klassinen musiikki ennen lähtöä, penkit oli sellaset kaarretut hirveellä jalkatilalla (oisin varmaan mahtunu matkustaa pelkästään siellä lattialla) plus ilmasta juotavaa tarjottiin tarjoilukärryistä joka sai tämmöset suomalaiset kyllä ihan hämilleen. "Free? Is this really free??" Ihan mukava tapa alottaa tää reissu vaikka päiväbudjetti olikin melkein sit siinä.
Krakovassa palauduttiin maan pinnalle kun jatkettiin jollain n. 100-vuotta vanhalla rotiskolla matkaamme kylään nimeltä Oswiecim. Siellä sijaitsi reittimme ensimmäinen kohde Auschwitzin keskitysleiri, jolla alotettiin "kevyesti" tää kaikki. Harmi vaan että edellisenä päivänä oli ollu MM-pelit Ostravassa (joka on Tsekkien puolella suht lähellä) niin paikka oli iiiiihan täynnä ihmisiä, jotka tuli välipäivää viettämään. Meidän piti mennä molempiin leireihin, sekä Auschwitziin että Auschwitz-Birkenauhun, mutta kerettiin vain ensimmäiseksi mainittuun jonotettuamme sinne n. 1h ja melkein luovuttuamme toivosta.
Hirveesti ei tehny mieli ottaa kuvia, sillä ei toi oo semmosta mitä haluun muistella valokuvien kautta. Kävin vuosi sitten Dachaun keskitysleirillä Saksassa, joka oli kans aika hurja kokemus, mutta olihan tää nyt aika järkyttävä. Viimestään siinä vaiheessa, kun siellä oli kerätty kasaan näytille kengät ja naisten hiukset mitä leiriltä oli jääny jälkeen, tuli aika hirvee olo. Niin mielenkiintosta mutta pirun ahdistavaa ja aika mieleenpainuva kokemus sanoisinko, jos yhtään kiinnostaa niin kannattaa käydä vierailemassa.
Oltais haluttu pyöriä siellä enemmänkin sillä jäi paljon nähtävää, mutta paikka meni kiinni. Niinpä suuntasimme takaisin kohti Oswiecimia KFC:hen herkuttelemaan. Sieltä tiemme vei takaisin rautatieasemalle, joka on ehkä surkein ilmestys rautatieasemien historiassa. Ei mitään kioskia/kauppaa/mitään, kaikki mitä on joskus ollu niin ei ole enää, puolet aseman lampuista pois päältä joten tuloksena aika pimeähkö kummituspaikka ja ei ristin sielua. Ei jääty sinne oottelemaan 2,5h jolloin meidän juna tulis ja veis meidät pois tuolta kauhujen rautatieasemalta, vaan suunnattiin Mäkkiin ilmasen netin pariin. Oswiecim = Mäkki, KFC, yks ostoskeskus jossa jopa H&M!, huoltoasema, autio hotelli ja paljon ikkunanpesufirmoja.
Päästiin kuin päästiinkin kohti Prahaa suuntaavaan yöjunaan, vaikka se olikin vartin aikaisemmin kuin mitä aikatauluissa luki, ja jos oltais menty mun mukaan niin oltais vieläkin siellä jumissa (onneks mulla on järjen ääni mukana). Kukaan ei taaskaan osannu englantia eikä ollu nähny reilipassia mutta päästiin nukkumaan kuuden hengen "hyttiin" jonne ei onneks tullu koko matkana ketään muuta. Lisäks koska konduktööripappa ei ollu nähny meiän lippua ikinä ennen, ei tarvinnu maksaa paikoista vaikka oikeesti ois pitäny. Nukuin koiranunta ja koitin valvoo ettei kukaan tulis meidän "hyttiin" samalla kun oltiin köytetty rinkat kiinni itteemme.
Aamulla herättiin kuudelta katselemaan ihania ohikiitäviä keltasia rypsipeltoja ja vähän ennen seitsemää päästiin perille Prahaan. Vaikka nukuttiin ihan tosi huonosti ja heräsin joka asemalle pysähdyttäessä, olihan toi nyt aika huikee kokemus. Fiilikset oli ihan mahtavat kun herättiin aamulla auringonpaisteeseen ihan siellä missä pitikin. Nyt vielä nauttimaan vikoista hetkistä täällä Prahassa ennenkun suunnataan Wieniin, joten palailen pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti